Laurelinin ystävyksissä annoin mahdollisuuden kysyä minulta asioita. Ja lupasin myös vastata niihin, jos mahdollista. Ja tässähän niitä tulee:

Minkälaisena näet elämäsi kymmenen vuoden kuluttua? Mitä toiveita, pelkoja, odotuksia ja ideoita sulla on tulevaisuuden suhteen?

Kymmenen vuoden päästä perheemme on toivottavasti viisipäinen. Asumme onnellisesti isommassa asunnossa toivottavasti jopa omakotisellaisessa. Teen töitä, olen onnellinen ja rakastan. Toiveina olisi, että olisin saanut maisterin paperit sosiaalityöstä ja tekisin kuraattorin virkaa jossain koulussa. Pelkona on että lapset tai K sairastuisivat tai mikä hirveintä kuolisivat!!! Odotan, että elämä menisi suht omalla painollaan päivä kerrallaan ja niin, että asiat sujuisivat hyvin. Ei mitään suuria asioita.


Miten tapasit K:n?

Tämäpä onkin hauska juttu tai siihen liitty paljon hauskoja muistoja :) Tämä on sitten todella pitkän kaavan mukainen tapahtumakertomus. No mutta lähdetään siitä liikkeelle, että oli juhannusviikko. Alunperi meidän piti lähteä Duussin kanssa viettämään juhlaa yhdessä Raumalle festareille. No Duussi ilmoitti keskiviikkona, ettei hänellä olekaan rahaa eikä siis pysty lähtemään. Sain kuin sainkin sitten seuraa tai oikeammin liityin jo lähtemässä olevien seurueeseen ja mahduin kuin mahduinkin ystävien kanssa samaan autoon. Torstaina sitten startattiin ja matka oli mainio: sidukka maistui ja hups kun se menikin nopeasti päähän! ;) Perille päästyämme kannettiin kamat telttapaikalle ja alettiin purkamaan. Viereen oli majoittunut mukava porukka, joilla oli jo teltat ja katokset pystyssä grilli mukaan lukien. Tehtiinkin siinä heti sopimus, että käytetään samaa grilliä niin ei tarvi koota kahta. Lisäksi naapurissa asusteli ihan mukavan näköisiä nuoria miehiä, joista yhdellä oli kiltti, hih :)

Oma telttaseurueeni saapui myöhemmin ja niin ollen olin itse aika toimeton siihen asti. Kunnes... niin hekin saapuivat ;) Oman seurueen teltta olikin hieman haasteellisempi pystyttää ja kun en ollut sellaista koskaan nähnytkään osallistuin pystyttämiseen vain vierestä seuraamalla. Niin vissiin. Tuota ei usko kukaan joka tätä lukee. No totta kai mun piti siinä pienessä hiprakassa alkaa niitä kasaajia ohjeistamaan. Tai no ohjeistamaan... pientä v*lua siinä hieman oli ja kukas siihen minun seurakseni sitten tulikaan. Kukas muukaan kuin v*lun mustan vyö ja kahden danin omistava K! Yhdessä sitten siinä vaihdettiin muutama sananen, mutta tässä vaiheessa ei mitään sen kummempaa.

Nyt on ehkä hyvä mainita, että tähän samaan aikaan väänsin vielä kättä erään toisen pojan kanssa siitä, haluaako se minut vai jatkaako tyttöystävänsä kanssa. Tähän asiaan tuli sitten perjantaina klo 12 selvyys kun poika sanoi, ettei voi jättää tyttöään nyt. Enkä minä enempää sitten jaksanut odotella. Johonkin se on piste laitettava. Ei Laurelin ala poikien perässä roikkumaan, ei ole ikinä roikkunut. Samoihin aikoihin taisin Duussille laittaa  "täällä on tosi ihana kilttipoika telttanaapurina ja muutenkin hauskaa, harmi ettet ole täällä hyvää juhannusta" -tyyppisen viestin. K oli siis se, jolla oli kiltti.

Perjantai kului siinä aurinkoa otellessa ja naapurien kanssa jutellessa, kunnes kello löi puoli viisi. Viideltä alkoi soittamaan Egotrippi joka oli Laurelinin pakko nähdä. Seuraa pyytäeessäni kutsuun vastasikin, yllätys yllätys, K eikä ystäväni Tuikkuliini, jonka odotin lähtevän seuraani :) Eikä siinä sitten muuta. Lähdettiin katsomaan Egotrippiä (josta K ei muuten silloin tykännyt yhtään vaan lähti vain tutustuakseen minuun, aikas ihkua!) ja vietettiin sitten koko juhannus yhdessä bändejä katsellen, syöden mansikkaeskimoja, juoden minttuviinaa, tehden koivuseppeleitä, laulaen Martti Servon Hyvältä näyttää -biisiä jne. jne. Sunnuntaina sitten vaihdettiin numeroita ja sovittiin alustavasti, että seuraavana viikonloppuna nähtäisiin, kun K olisi tulossa Ruisrockiin. En uskonut jutun jatkuvan, mutta nähtiin silloin ja edelleen joka päivä :)


Mita teet työksesi ja koska olet ajatellut palata töihin?

Voinhan minä tähän vastata. Olen valmistunut sosionomiksi ja kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Ennen Leoa olin seurakunnassa nuorisotyöntekijänä, mutta vain määräaikaisena sijaisena. Työsuhde loppuu tuossa tammikuussa ja sen jälkeen olenkin sitten työtön joten en osaa yhtään sanoa koska palaan työelämään. Kovinkaan aikaisin en haluaisi Leoa laittaa päivähoitoon, joten kaipa tässä vielä jonkin aikaa kotona ollaan. Haluaisin kyllä kovasti lähteä takaisin koulunpenkille ja kokeilla tuota yliopistoelämää sosiaalityön osalta. Lisäys: Nyt olen jo ilmoittanut, että ensi syksynä töihin, jos paikka löytyy. Leo tullaan hoitamaan kotona. Eli uusia tuulia!


Onko teillä jo ollut puhetta niistä muista lapsosista, jotka K sulle häissäkin juhlallisten askartelumenojen säestyksellä lupasi? :)

Muista lapsosista ei ainakaan ääneen ole ollut mitään juttua, mutta kaipa niitä jossain vaiheessa saattaa tullakin. Siitä kolmesta en olisi niin varma, mutta jos toinen vielä niin hyvä. (Saa muuten olla toinen lapsi jo tyttö, kun ei tuosta kolmannesta ole mitään varmuutta!) Ehkä sitten kun Leo on hieman isompi... Niin ja jos Luoja suo ;)


Miksi aika menee niin nopeasti ja mihin se kaikki oikein menee :) ?

Tuo on jotain, mitä olen tässä Leon pienen elämän aikana ihmetellyt. Samoin Kn kanssa aina säännöllisin väliajoin kauhistellaan leikkimielisesti siitä, että ollaan näin ja näin kauan jo jaksettu katsoa toisiamme. Ja jaksamme edelleen <3 Toisaalta, vaikka sitä kaipaisi ainakin nyt, että aika hieman hidastelisi, ettei tuo Leon lapsuus ja vauvaikä menisi ihan ohi, ei haluaisi palata ajassa taaksepäin eikä saada aikaa pysähtymään.

Musta on toisaalta ihana vanheta, koska silloin saa koko ajan jotain uutta elämältä. En vaihtaisi niitä hetkiä mihinkään, kun olen tuntenut ahdistusta, nähnyt riemullisia kohtaamisia, nähnyt toisen rakastavat kasvot, tuntenut eron ja surun, riemun ja ilon...

Ajan kuuluu mennä nopeasti. Aika jää muistoihin :)


Millainen oli tämän vuoden paras päivä tähän asti?

Hmm... En osaa sanoa vielä tästä vuodesta (2007) mitään, kun vuotta on kulunut  vasta vajaa kuukausi. Viime vuoden paras päivä oli ehdottomasti ja ilman mitään epäröintejä Leon syntymäpäivä!