Tänään uhmasimme Leon kanssa säätä ja lähdimme lumimyräkästä huolimatta ulkoilemaan. Nyt on sitten testattu vaunujen talvikäyttökin ihan huolella. Ei muuten ole yhtään liian leveät ja jyhkeät renkaat Suomen oloihin. Emmaljungat kyllä jyräsi läpi aura-autojen tekemien kinosten kuin itse aura-auto konsanaan :)

Olimme tänään myös ystäväni Pn ja Onskuponskun luona vierailemassa. Olipas taas niin mukavaa istuskella ja jutskailla asioista. Itseasiassa täytyy kyllä tähän väliin sanoa, että ihan Pn ansiosta me pihalle lähdimmekin. Muuten olisi voinut ulkoilut jäädä tekemättä... Hyvin me kuitenkin selvittiin, vaikka kerran meinasi vaunut irrota handuista, kun Laurelin hieman liukasteli mäessä. Onneksi sitten ei kuitenkaan :)

***

Tänään on ollut hieman myös itkuinen päivä. Ei sillälailla ole ollut paha olo, mutta vastaan on tullut ihan kamalia juttuja.

Ensimmäinen oli uutinen sen vantaalaisperheen kuolemasta . Kun Iltalehdestä lukaisin nopeasti kassajonossa sen, tuli itku heti silmään. Ei muuten, mutta kun siihen perheeseen oli kuulunut juuri Leon ikäinen elokuussa syntynyt lapsi. Sitä jotenkin heti ajatteli, että jos Leolle sattuisi jotain tai jos Leoa ei enää olisikaan. Aivan KAMALAA!!! Asia ja uutinen jäi mieleeni niin, että itkuskelin sitä vielä illallakin, kun olimme menossa nukkumaan. (tai no muut meni, mulle ei taaskaan maistu uni ja siksi tähän aikaan kirjoittelen!)

Toinen itkun aihe oli Kotikatsomon elokuva Juoksuhaudantie.  Juonen voi lukea tuosta linkistä, joten siitä en aio sepittää mitään, mutta mikä olo mulle jäi... Elokuva oli hyvä, joo, mutta kovin ahdistava. Sitä oli jotenkin kovin ristiriitainen oli elokuvaa katsoessa. Usein samaistun helposti elokuvien naisiin (totta kai, kun kerran nainen olen), mutta tällä kertaa symppasin jostain syystä miestä, mutta sitten kun periaatteessa olisi kuitenkin sympattava naista, kun ei se nainen paha ollut, kun taas ei periaatteessa mieskään, mutta kun ei se mies oli oikeesti pimee, mutta kun... Tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta itku tuli katsellessa.

Illan pääteeksi sängyssä vielä tirautin huoli Leosta -itkut ja huomisen jännitysitkut. No miksi huominen jännittää? No, kun Leolle annetaan rokotus. IIIK, aivan hirmuista!!! Itse olen neuroottinen neulojen suhteen eikä se muiden ihoon pistettävät piikit ole yhtään sen helpompia ottaa vastaan. No, mutta hyvää ne piikit Leolle vain tekee... tekeehän?

Olemme osallistumassa sellaiseen rokotustutkimukseen, jossa tutkitaan pneoumokokkirokotetta. Tutkimus on Tampereen yliopiston lääketieteenlaitoksen tutkimus ja tässä vaiheessa, mihin me olemme näillä näkymin osallistumassa, tutkitaan rokotteen aikataulua eli millaisella aikataululla rokotteen antaminen on lapselle paras vaihtoehto. Jos rokote toimii meillä hyvin, voi hyvässä lykyssä näyttää korvatulehduskierteille pitkää nenää :)

pinokkio.jpg