Aloitetaan paremmasta eli siitä elokuvasta, joka kertoo legendaarisen Dj:n Frankie Wilden (Paul Kaye) traagisesta elämästä. Tarina alkaa uran huipulta ja kulkee läpi kokkelihuuruisten keikkojen, kuulo-ongelmien ja sekoamisen kautta mysteeriseen katoamiseen. Muutama ihan oikeasti olemassa olevaa DJtä (mm. Tiësto, Paul van Dyk) haastatellaan elokuvassa, joka luo tietynlaisen olon, että elokuva perustuisi tositapahtumiin. Mielenkiintoinen tuotos ohjaaja Michael Dowselta, jonka muu tuotanto ei kyllä välttämättä uppoaisi Laureliniin.
Toinen elokuva, Just like heaven, olikin sitten sellainen tyttöjen ilta -elokuva (eli romanttinen komedia). Elokuvan juoni yksinkertaisuudessaan on rakkaustarina, jossa David (Mark Ruffalo) vuokraa asunnon ja haluaa olla täysin yksin omissa oloissaan. Asuntoon ilmestyy kuitenkin Elizabeth (Reese Witherspoon) väittäen itsepintaisesti, että asunto on hänen, kunnes yhtäkkiä katoaa. Ennalta-arvattavien käänteiden seurauksena lähtevät he yhdessä selvittämään Elizabethin taustaa, joka tietenkin johtaa kaikkiin söpöilyihin ja tietenkin rakastumiseen. Hmm... paljastinkohan nyt jo liikaa... Mutta joka tapauksessa en olisi voinut katsoa tätä Kn kanssa. Ei olisi jaksanut enempää 10 minuuttia kauempaa. Mutta Laurelin tykkäsi, kun sai katsella yksinään. Oikealla mielentilalla herkkupussin kanssa ilta-aikaan olisi saanut muutaman herkkyyskyyneleen jopa vierähtämään, mutta näin silityksen ohella yhdellä keskeytyksellä ei liikuttanut niin paljoa.
Kommentit