Suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa lokakuun 1. päivänä vuonna 1906. Ääni- ja vaalioikeus myönnettiin Suomessa samanaikaisesti molemmille sukupuolille sekä kaikille kansalaisryhmille varallisuuteen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Vuoden 1907 valtiopäiville valittiin 19 naiskansanedustajaa ja nyt eduskunnassa naisia on jo 70. Mikä merkitys tällä on meille?

Viime aikoina on paljon keskusteltu miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta. Keskusteluissa on vilahtanut naiskiintiöt yhtiöiden johdoissa, isien vanhemapainrahan suuruus vr. äitien vastaavaan, on puhuttu naispappeudesta sekä siitä, voiko entinen mannekiini, alusvaatemalli ja missi olla uskottava nainen ja aikaan saava poliitikko. Mitä minä ajattelen tästä?

No, ensinnäkin naiskiintiöt sucks! miksi pitää ottaa epäpätevämpi nainen töihin, jos mies olisi pätevämpi. Emme me ottaisi epäpätevämpää miestäkään töihin naisen ohi. Emmekä me mitään mieskiintiötäkään olla haluamassa tai edes ajattelemassa, vai?

Toiseksi miksi isien pitäisi saada isompi prosentti vanhempainrahaa vain siksi, että halutaan miehiä jäävän enemmän kotiin? Miksi on miehen pitäisi saada enemmän? Siksikö, että perheellä olisi sitten enemmän rahaa käytettävissä? Valitettavasti vain kaikilla perheillä ei rahat ole yhteisiä eikä mies aina osallistu lapsista koituviin menoihin saatikka sitten mihinkään. Näitäkin tapauksiakin on vastaani tullut, että molemmilla on omat ruuat niin, että naisen ruuat ovat yhtä kuin lasten ja naisen ruuat ja miehen ruuat miehen. Samoin on rahojen suhteen. Ei ole reilua. Korotettaisiin mielummin vaikka hoitotukia, joka olisi minulle Kelan sivujen mukaan ruhtinaalliset 378,37€/kk, joka on vähemmän kuin opintotuki! Kuinka tällä maksetaan vuokraa, ruokaa, lapsen vaatteita ja muita menoja ja vielä omia juttuja, jos joskus itseään haluaisi piristää? No, onneksi meillä myös K osallistuu kaikkeen ja rahat ovat ns. yhteisiä, vaikka omilla tileillä onkin! Mutta mitä tämä meille kertoo? Jos miehet olisivat niitä, jotka kotiin jäisivät hoitamaan lapsiaan, olisi nämä tuet paaaaaljon paaaaljon suurempia, kuin mitä ne ovat nyt!


Naispappeuteen tai Saarelaan en lähde mielipiteitäni enää kirjaamaan.

Mutta miksi naisten oikeudetja naisten ja miesten välinen todellinen tasa-arvo ovat niin tärkeitä?

Vastaani "käveli" opiskelu aikana kirja, joka kertoi Tansanian naisten elämästä ja naisen asemasta Tansaniassa. Kirjassa puhuivat naiset, jotka olivat tarinoitaan kertoessaan noin 50-vuotiaita, jotka olivat eläneet silloin, jolloin nainen oli vain synnyttäjä ja äiti. (äidin roolia yhteiskunnassa nyt yhtään väheksymättä!) Kirja teki silloin minuun suuren vaikutuksen. Se itketti, kun kerrottiin ympärileikkauksista ja poikien ja tyttöjen epätasa-arvoisesta mahdollisuudesta käydä koulua. Se hymyilytti, kun kirjan naisille avautui mahdollisuuksia korkeaan koulutukseen ja korkeisiin virkoihin. Se laittoi säälimään niitä naisia, jotka elävät tänä päivänä alistetussa ja ala-arvoisessa asemassa mieheen verrattuna. En haluaisi elää yhteiskunnassa, jossa minulla ei olisi mahdollisuutta elää naisena, jolla ei olisi mahdollisuutta koulutukseen, itsenäisyyteen, tasa-arvoiseen elämään.

Millään tavalla nyt itseäni korottamatta, kerron, että joka kuukausi tililtäni napsahtaa 15€ Unisefille tyttöjen koulutuksen parantamiseksi. Raha oli opiskeluaikana välillä iso, mutta nyt, kun töissä käyneenä ansaitsin ihan kunnollisen äitiyspäiväraha, se on pieni. Aina silloin tällöin Unisef muistaa myös minua lähettämällä lehden ja kertomalla, mitä kaikkea taas on saatu aikaiseksi. Samoin lehdessä usein kerrotaan, mitä kaikkea milläkin summalla saadaan aikaiseksi. Oli hurja tajuta, että 15€lla saadaan 150 lapselle poliorokotus tai 1500 vedenpuhdistustablettia, joilla puhdistetaan 4-5 litraa vettä/tabletti juomakelpoiseksi ja turvalliseksi lapsille. Vaikka hyvät teot eivät taivaspaikkaa minulle anna, tuovat hyvät teot ainakin hyvän mielen ja tämä lahjoitus erityisesti, koska parantaa tulevaisuuden naisten elämän laatua!

Mutta miten nämä ajatukset nyt pulpahti mieleeni? Aamulla ykkösen Aamu-tvssä oli keskustelu, jossa Eeva-Riitta Siitoinen, Outi Ojala ja Minna Lintonen keskutelivat siitä, millainen asema naisilla on politiikassa. Keskustelu virisi Tanja Saarelan kirjasta Elämisen sietämätön keveys. Keskustelusta tuli ilmi, että politiikassa nainen joutuu näyttämään hyvin vahvasti pätevyytensä. Hyviä ajatuksia nousi monia. Asioita, jotka kertovat naisen vaikeuksista niin miehisessä politiikan maailmassa. Tästä linkistä voit itse käydä keskustelun katsomassa!

Silloin tällöin Laurelinista paljastuu eri tilanteissa järkähtämätön feministi, vahvasti naisten oikeuksia ajava naisasianainen. Samoin tästä neitokaisesta paljastuu usein myös vahvasti oman mielipiteen julkaiseva nainen. Hyvä asia, ei aina, mutta onpa siitä joskus ollut jotain hyötyäkin, vaikka useammin (ainakin työelämässä) siitä on ollut vain haittaa. Ehkä (ja toivottavasti) äitiys hieman pehmentää ja "laimentaa" vahvaa naiseuden julkituomista. Naiseutta itsessään se varmasti vain vahvistaa :)

Joten kaikki naiset: Ollaan naisellisia ja vahvoja naisia ja vielä ylpeitä siitä, jookoskookos :)!!!


Olipas taas vuodatusta, mutta vuodatushan tämä onkin ;)