Nytpä tahdon olla ma
pienen mökin laittaja
Seinät kun saan valmihiksi...
pienen mökin laittaja
Seinät kun saan valmihiksi...
Huijasin! Tänään en vieläkään näytä teille meidän uutta kotia, vaan fiilistelen vielä vanhaa. Tässä siis kuvia muutosta ja meidän vanhasta asunnosta, joka oli oikeasti kiva. Aloitetaan kuitenkin...
Pihamme näytti yhdestä paikkaa tältä. Siellä taitaakin olla meidän matot tuulettumassa pölyttämisen jäljiltä :) Piha oli ihanan vihreä. Siellä oli paljon puita ja taloyhtiä piti hyvää huolta myös istutuksista. Tosin ne taisi olla viereisten rappujen papat, jotka siellä kävi noita penkkejä siistimässä pikkulapioineen ja haravoineen rollattoreittensa kera. Hassuja pappoja olivat!
Ainoa ehkä eniten ärsyttänyt asia pihassa oli PARKKIPAIKAT. Meillä autolla poikenneet varmasti vielä muistavat sen kirotun betonibunkkerin, jossa autolle oli varattu juuri auton levyinen suikale. Odottaessani Leoa en saanut autoa ajettua itse parkkiin, vaan piti pyytää K aina ajamaan. Ai miksi?! En olisi mahtunut autosta ulos vatsani kanssa. Ongelmia oli ilmankin vatsaa silloin, kun joku pölvästi mukavieras oli jättänyt auton puoliksi meidän paikalle. Tätä meidän vieruspaikkaa käyttivät myös parturin (oli meidän talossa) asiakkaat ja erityisesti se nalkuttava liikuntarajoitteinen, joka oli sitä mieltä, että hän voi oman vammansa takia pysäköidä autonsa juuri sille paikalla ja juuri sillä tavalla kuin HÄN haluaa! Otin ehkä.. öö.. monta kertaa tämän akan kanssa yhteen hänen parkkeerausoikeuksistaan meidän paikalle!
Mutta mennäänpä eteenpäin, ennen kuin tiltaan lopullisesti vanhoista asioista...
Pihamme näytti yhdestä paikkaa tältä. Siellä taitaakin olla meidän matot tuulettumassa pölyttämisen jäljiltä :) Piha oli ihanan vihreä. Siellä oli paljon puita ja taloyhtiä piti hyvää huolta myös istutuksista. Tosin ne taisi olla viereisten rappujen papat, jotka siellä kävi noita penkkejä siistimässä pikkulapioineen ja haravoineen rollattoreittensa kera. Hassuja pappoja olivat!
Ainoa ehkä eniten ärsyttänyt asia pihassa oli PARKKIPAIKAT. Meillä autolla poikenneet varmasti vielä muistavat sen kirotun betonibunkkerin, jossa autolle oli varattu juuri auton levyinen suikale. Odottaessani Leoa en saanut autoa ajettua itse parkkiin, vaan piti pyytää K aina ajamaan. Ai miksi?! En olisi mahtunut autosta ulos vatsani kanssa. Ongelmia oli ilmankin vatsaa silloin, kun joku pölvästi mukavieras oli jättänyt auton puoliksi meidän paikalle. Tätä meidän vieruspaikkaa käyttivät myös parturin (oli meidän talossa) asiakkaat ja erityisesti se nalkuttava liikuntarajoitteinen, joka oli sitä mieltä, että hän voi oman vammansa takia pysäköidä autonsa juuri sille paikalla ja juuri sillä tavalla kuin HÄN haluaa! Otin ehkä.. öö.. monta kertaa tämän akan kanssa yhteen hänen parkkeerausoikeuksistaan meidän paikalle!
Mutta mennäänpä eteenpäin, ennen kuin tiltaan lopullisesti vanhoista asioista...
Tässä on alaovelta. Rasittavaa oli, että ovessa oli koodilukko, jonka piti olla aina väh. kahdeksaan auki. Tosin tätä samaista ovea piti joskus availla avaimella jo viiden aikaa iltapäivästä, kun ei se oikein tahtonut toimia niin kuin piti. Täytyypä sanoa tähän väliin, että taloyhtiö oli oikeasti ihan mukava taloyhtiö, mutta joskus pienet asiat ärsyttävät suunnattomasti (ainakin tällaista pedanttia viilaajaa).
Nyt siirryimme sisätiloihin. Tässä on eteisemme ennen muuttohärdelliä. Eli silloin, kun kaikki tavarat olivat vielä suht paikallaan :)
Tämä näkymä on kaaoskeittiöstämme. Oikeasti se ei näyttänyt tuolta, mutta tässä vaiheessa olemme jo tyhjänneet kaappeja jonkin aikaa. Keittiö oli kyllä ehkä asuntomme paras juttu. Se oli iso ja tilava. Sinne mahtui kuudenhengen ruokapöytä ilman, että se oli ahdas eli tilaa oli laittaa ruokaa ja liikkua vaikka pöytä olikin keskellä lattiaa. Ikkunasta näkyi ihania vaahteroita, joista oli ihana huomata vuodenaikojen vaihtelu :) Kaappeja oli paljon ja mikä oli niiiiin kivaa oli, että siellä oli sekä jääviileä- että pakastin kaappi! Ja tässä ikkunan suunnalta kuvaa:
Kaakelit eivät nyt olleet ihan maailman kauneimmat, mutta eivät ainakaan hypänneet silmille. Kaapinovet olivat alkuperäiset (v. 1981), mutta kyllä maalatut ja hieman muutellut (laitettu nuo koriste listat myöhemmin).
Ja aloitettu operaatio maalaa kaikki seinät uusiksi
Nyt siirryimme sisätiloihin. Tässä on eteisemme ennen muuttohärdelliä. Eli silloin, kun kaikki tavarat olivat vielä suht paikallaan :)
Tämä näkymä on kaaoskeittiöstämme. Oikeasti se ei näyttänyt tuolta, mutta tässä vaiheessa olemme jo tyhjänneet kaappeja jonkin aikaa. Keittiö oli kyllä ehkä asuntomme paras juttu. Se oli iso ja tilava. Sinne mahtui kuudenhengen ruokapöytä ilman, että se oli ahdas eli tilaa oli laittaa ruokaa ja liikkua vaikka pöytä olikin keskellä lattiaa. Ikkunasta näkyi ihania vaahteroita, joista oli ihana huomata vuodenaikojen vaihtelu :) Kaappeja oli paljon ja mikä oli niiiiin kivaa oli, että siellä oli sekä jääviileä- että pakastin kaappi! Ja tässä ikkunan suunnalta kuvaa:
Kaakelit eivät nyt olleet ihan maailman kauneimmat, mutta eivät ainakaan hypänneet silmille. Kaapinovet olivat alkuperäiset (v. 1981), mutta kyllä maalatut ja hieman muutellut (laitettu nuo koriste listat myöhemmin).
Tässä on viimeinen kuva. Tämä on olohuoneesta. Tai sen kulmasta. Vähän on huono otos eli ei oikein välity olohuoneen suuruus ja valoisuus. Myöskään mun lempi-ikkuna jäi valokuvaamatta samoin kuin molemmat makuuhuoneista ja WC. Sääli, mutta heräsin tähän valokuvaamiseen hieman myöhässä ja sitten oli niin hirvee hässäkkä kun yritin räpsiä kuvaa paikasta jos toisesta.
Mutta täällä emme asu enää. Matkamme kohti uutta kotia on päässyt nyt siihen pisteeseen, että uuteen on roudattu tavarat...
Mutta täällä emme asu enää. Matkamme kohti uutta kotia on päässyt nyt siihen pisteeseen, että uuteen on roudattu tavarat...
Ja aloitettu operaatio maalaa kaikki seinät uusiksi
Tässä siis hieman esimakua tulevasta. Olemme saaneet tähän mennessä aikaiseksi melkein olohuoneen ja eteisen sekä melkein makuuhuoneen, joten aikaa menee vielä ennen kuin pääsen the grand opening -vaiheeseen :) Mutta hyvää kannattaa odottaa, eiks niin ! ;)
Kommentit