Todella suurin kirjaimin.

Kaipaa hieman ehkä selitysta...

Aamulla herätys sängystä pois... Tralalaa *nuotteja, nuotteja, nuotteja* Ehkä jsokus puoli 12 aikaan K tuli vihdoin kyselemään varovasti, että nyt kun aamupalakin on jo katettu niin voisiko rouva tulla seuraksi vaikka syömään. Eli aamu meni myöhäiseen ja samoin kaikki tämän päivän aiotut tekemiset. Tosin tekemättä jääneet hommat ei mua kovinkaan paljoa hetkauta, vaan - voitteko kuvitella - epäonnistuneet munkit!!!

Kun tulee meille, täällä harvoin tarjotaan mitään kaupasta ostettua. Eri asia on, jos vieras tuo mukanaan tai kyselee alaovelta koodia. Mutta muutoin leivon aina jotain. Tänään päätin, vaikka kiire meinasi tulla, pyöräyttää kahvipöytään tuoreet munkit. No sellaiset tulikin pöytään, mutta noin kaksi 13 munkista oli sisältä RAAKOJA! Kuvitelkaa RAAKOJA! Maailma selkeästi haluaa rangaista mua. Ja se näytti oikeesti, että sen öljyn lämpötila on ihan hyvä... snif :( Oli täysin lohdutonta tarjota RAAKOJA munkkeja vieraalle, jota näkeekin niin harvoin... Lohdutus tässä on, ettei ystävän uusi tyttö tullutkaan mukaan. Olisi saanut musta ihan rähmäkäpälä-ensivaikutelman...

Jonkun mittapuulla tämä ei olisi iso juttu, mutta tätä emäntää harmittaa, nolostuttaa ja kiukuttaa. Vieläkin.

Loppupäivä menikin sitten mahanpuruissa (söin siis itsekin niitä raakoja munkkeja ja sitä taikinaa kans!), ystävältä lainatun kirjan parissa sekä kaikenlaista ei niin aikaansaavaa tehden. Tämän siis voit tulkita seuraavasti: En ole tehnyt tänään muuta hyödyllistä kuin ruokkinut lapseni ja käynyt kaupassa.

Huomenna korvaan kaiken ja ripustan myös ne pyykit narulle kuivumaan, jotka tänään jäivät ripustamatta... Noloa.

Laitetaan kuitenkin loppuun Leosta niin hyvä kuva, jonka Ystävämme otti superkamerallaan :)