Sunnuntaiaamu valjennut kauniina :) Ainoa miinus tässä autuudessa on jomottava päänsärky. En tiedä johtuuko uudesta sängystä, huonosta tyynystä vai sitten raskauden viime metreistä, mutta kiukutus on suuri. Ja kiukutusta lisää vielä se, että ainoa lääkevalmiste, mitä saa nauttia on, ei niin tehokas Panadol, ARGH! Se mihinkään auta. En ole koko raskauden aikana kuin yhden käden sormissa laskettuna kärsinyt päänsäryistä/migreeneistä, kun vielä viime syksynä siitä oli melkein joka viikko! Nyt niitä on ollut ihan mahdottoman usein: alkoi maanantaina, jolloin oli ensimmäinen ja sitten melkeimpä joka päivä ollut jonkin asteinen. Perjantaiyö oli pahin, jolloin tuli sitten käytyä taas nukkumassa yksi yö synnärin lepohuoneessa.  Huolestuneille taas tähän väliin: kaikki kunnossa. Ei myrkytyksiä, vauva voi hyvin, Laurelin voi kohtuu hyvin. Mutta päänsäryt... Älkää tulko takaisin, pliiiiiis!

Mutta se päänsäryistä ja siirrytään otsikossa lupaamaani kaupunkikierrokseen :)

Perjantaina päivä alkoi neuvolakäynnillä, josta suunnistin junalla maamme kauniiseen pääkaupunkiin. Olimme sopineet Hanna Kristiinan kanssa viettävämme kahvila-kiertely-lounas-nautinto-päivän, ihanaa :)! Koska itse olin rutkasti ajoissa, kiersin ensin hieman Sokosta tehden päivän ainoan ostoksen: uudet tabletit keittiön pöydälle.

Hetken kierreltyäni arvoin itselleni kahvilan, jossa a) voisin istua terassilla auringossa, b) saisin hyvän laten, c) terassilla ei istuisi ihan montaa savuttelijaa ja d) se sijaitsisi rautatieaseman välittömässä läheisyydessä. Valintani osui tällä kertää Cafe Javaan , johon ihmeekseni en ollutkaan aikaisemmin tutustunut. Seuranani päivän iltapäivälehti ja café latte sain nauttia omasta seurastani tunnin verran ennen kuin Hanna saapui paikalle. :)

Tähän väliin täytyy nyt ihan ääneen ihmetellä, miksen ole tehnyt tätä aikaisemmin!? Oli äärettömän mukavaa ja rentouttavaa ja kaikkea mahdollista istuskella ihan vain omissa ajatuksissa, seurailla ohi käveleviä ihmisiä, olla ihan hiljaa rauhassa paikallaan ilman kiirettä yhtään mihinkään ja ettei päässä ole ajatustakaan siitä, että nyt tarvitsisi tehdä jotain tai hoitaa jotain juttuja! Pitääpä joskus kokeilla uudestaan...

Koska kello alkoi olla jo nälkäaika, siirryimme kahviosastolta lounasosastolle La Famigliaan. Lounaslistalta tuli valittua niinkin täydellinen ateriakokonaisuus kuin mozzarellajuustolla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla kuorrutettua broilerin rintafileetä tattirisoton ja punaviinikastikkeen kera, MAISKIS ja NAM! Ruoka oli maittavaa, mutta vähän tuli hölmö olo, kun tarjoilija kohteli meitä pallomahoja kuin olisimme posliinia..?

Päivän sydänkohtauskiintiö saatiin täytettyä, onneksi loppupuolella ateriointia, kun naapurikiinteistö Stockmann räjäytteli maan alla ilman ennakkovaroituksia niin, että ravintolan valot välkkyivät, tuolit pomppivat ja katosta tippui jotain jauhoasiaa! Hetken aikaa tuli oikeasti sellainen olo, että nyt jos koskaan Tyyppi tulee pihalle. Ihan tuskahiki nousi pintaan eikä hengittäminen tuntunut hetkeen ihan omimmalta lajilta. Huhhuh!