Tätä tapausta ei kyllä huoleta muu kuin, että saako sitä ruokaa vai ei ja että missä on se syli kun sitä tarvitaan! Ei voi sanoa,e ttä tämä koti elää olisi nyt kovin helppoa, mutta ihan mukavaa se on. Pojan rytmillä eletään ja siihen on vain sopeuduttava.

Vieraita on käynyt, joka on osaltaan ollut tosi ihanaa (on saanut esitellä meidän pojan koltiaista kaikille ylpeän äidin elkein, hih), mutta myös hieman raskasta, kun niitä on ollut melkeimpä joka päivä. Mutta mitä mä oikein valitan, kun aina sanon ja ajattelen, että meillä voisi useammin käydä ihmisiä kylässä!?!
Vierailuiden lisäksi ollaan me keretty tekemäänkin kaikkea muutakin, kuten esimerkiksi....

Keskiviikkona oltiin Sellossa ostoksilla. Ostettiin Hannan tiistaina syntyneelle pienokaiselle mekko, kun ei sillä tytöllä ollut vielä yhtään hametta. Löydettiin aivan ihana beigen värinen plyyssimekko, missä oli pienet pehmokarvakaulikset ja sellaiset samanlaiset pehmot myös hihansuissa. Oltiin sovittu, että torstaina mennään katsomaan, millainen typykkä sieltä on tupsahtanut tähän maailmaan :) Keskiviikkona tuli myös täti ja Laurelinin kummitäti poikansa kanssa käymään ja katsomaan jäpikkää. Täytyypä muistaa laittaa tänään valokuvia sähköpostilla lupaamilleni ihmisille... Anteeksi asianosaiset, olen ollut saamaton asioiden suhteen..

Torstai olikin jännittävä päivä. Lähdettiin päivällä ensimmäiselle bussimatkalle. Tosin emme käyttäneet tuota 78-linjaa vaan ihan jotain muuta!

Lähdettiin kotoa yhden aikaan ja huristeltiin bussilla Helsinkiin. Helsingissä käyiin tietokonerompekaupassa ostamassa meille tietokoneeseen kamera.
Miksi? No, jotta isovanhemmat ja tädit pääsisivät seuraamaan pienen kasvua ja nekemään sitä muutenkin kuin valokuvista! Meidän äippä ja iskä eli Tyypin mummi ja pappa ovat NIIIIIIIIIIIIN sekaisin tuosta ensimmäisestä lapsenlapsestaan, ettei mitään määrää. Mutta nyt sitten päästään juttelemaan kuvayhteydellä ilmaiseksi koska tahansa :) Jännittävää...

Helsingin reissulla kävimme myös syömässä Forumin Chicosissa  , jossa kyllä herkulliset ruuat - kyllä - ja vaunujen kanssa on helppo päästä sisään ja niiden kanssa pääsee ja mahtuu myös kulkemaan  - kyllä - mutta lastenhoitohuoneen käyttötarkoitus ja  -aika tuntui olevan hieman hukassa. Olin ehtinyt vasta aloittamaan tyypin imetyksen, kun oveen jo koputeltiin ja puhuttiin kovaäänisesti ja närkästyneesti (joidenkin äitien toimesta) että kylläpä nyt jollain kestää.
HEI HALOO!!! Kaksi viikkoisen tapauksen imettäminen ja vaippojen vaihto EI ole mikään viiden minuutin eikä edes kymmenen minuutin operatio, vaan siihen menee kyllä hieman enemmän aikaa! Eikä minun tarvitse kiirehtiä, jos en halua. JA PISTE! No kaiken kruunasi se, että ovesta paukauttaa sisään kesken imetyksen ravintolan työntekijä ja kysyy onko kaikki ok ja että olenko huomannut, että täällä on jonoa. ARGH!!! En taida ainakaan lapsen kanssa enää mennä kyseiseen ravintolaan...

Samalla reissulla kävimme myös entisessä työpaikassani Askarellissa  tervehtimässä entisiä työkavereita ja ostamassa kastekutsuun tarvikkeet. Meille tuleekin kivat kutsut, mutta en kerrokaan niistä sen enempää. Kun olen ne saanut tehtyä ja lähetettyä voin laittaa kuvan tänne, mutta vasta sitten :)

Kotimatkalla alkoi bussimatkan aikana sade ropisemaan, mutta onneksi bussipysäkiltä kotiovelle ei ole sataa metriä pidempi matka, joten emme pojan kanssa ehtineet kovinkaan paljoa kastumaan!

Iltapäivällä eli puoli kuuden aikaan pakkasimme taas lapsen - tällä kertaa kaukaloon - ja huristelimme Puntsikalla kohti kättäriä. Sieltä osastolta 5 löysimme tuoreiden ja onnellisten vanhempien lisäksi kaksi päivää vanhan Hesuksen, josta olikin tullut kutsumanimeltään Mirkku sukupuolensa vuoksi :) Pyöreä poskinen typykkä nukkui meidän Tyypin tapaan melkein koko vierailun ajan, paitsi silloin kun iski suuren suuri nälkä! Suloinen tyttö!

Jos meidän poika on perinyt joitain ominaisuuksia isältään niin yksi niistä on pienoinen vahingonilo. Tämä sitten Mirkun hermostuessa vain naureskeli ja pyöritteli silmiä! Hyyyyiii! Saatin kuitenkin otettua hauska "kaverikuva" näistä pienistä :) Täytyypä pyytää äMmää lähettämään kuvan myös meille, kun kerkee.

Illalla kotiin päästyämme aloitimmekin sitten päivän ruuanlaiton, kun ei ollut kumpikaan ehtinyt kunnon sapuskaa oikein vielä nauttimaan. Tällä kertaa olin ostanut kaupasta hunajamarinoitua kanaa, johon sekoitun mitä kaapista lötyi. nyt jääkapista ja pakastimesta löytyi paprikasuikaleita, sipulia ja koskenlaskijan perinteistä sulatejuustoa. Nämä sitten vain kasarissa sekaisin ja pastan kera vatsaan, mmm... Tulipas hyvää! K jopa sanoi, että paras kanakastike ikinä!? Ja mä tein sen vielä hunajamarinoiduista kanoista, jotka eivät ole olleet Kn suosiossa.. Täytyypä tehdä joskus toistekin.

Ruuan jälkeen otimme yhteyden messengerillä Jäpikän isovanhempiin, jotka jo kärsimättömästi odottelivat Tyypin tapaamista. Siitä olikin jo kaksi viikkoa, kun he olivat pojan nähneet. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen saimme äänetkin molemmin puolisesti kuulumaan ja yhteyden kuntoon ja niin se jutustelu sujuikin. Täytyy nyt sitten pitää noihin isovanhempiin tätä kautta yhteyksiä, jottei he nyt ihan tipahda pojan elämästä, kasvusta ja kehityksestä! Toimiva ratkaisu etäyhteyteen :) Samanlainen kamera on myös siskolla eli pojan tädillä, joten sinnekin suuntaan voidaan jutskailla ja kuvailla!

Laitetaan vielä lopuksi suloinen kuva, joka on otettu viikko takaperin kylvyn jälkeen: