No nyt on ensimmäiset piikit laitettu Leolle. Poika ei oikein ollut miksikään. Pienet kiukkuhuudot se päästi sillä hetkellä, kunpiikki ikeytyi ihoon, mutta sitten piristyi heti. Piikkien laitot oli äidille kamalemmat. Itku meinasi päästä, kun toinen ihan kärsimässä oli. Mieletön pala kurkussa ja paineahdistus rinnassa.

Onneksi näin ei ole joka päivä.

Kotonakin oli asiat ensin ihan hyvin. Poika nukkui ja jutteli hereillä ollessaan iloisesti. Kunnes... Tuli ilta ja kiukku! Leo huusi puolisen tuntia putkeen ilman, että mikään olisi rauhoittanut sitä. Yritettiin maitoa rinnasta ja pullosta, tuttia ja toisenlaista tuttia, syliä ja sänkyä, pupua ja nalluraa, vaunuja ja meidän viekkua. Mikään ei oikein toiminut. Hoitopöydällä se rauhoittui hetkisiksi, mutta heti kun sen otti siitä pois, alkoi taas aivan järkyttävä huuto. Lämpö nousi 37,9 pepusta mitattuna, mutta kun raja on 38 astetta ei mitään suurta hätää sen suhteen ollut. Panadol-suppoja, mitä sanottiin, että voi laittaa en tietenkään ollut muistanut ostaa, mutta onneksi ystäväni P oli naapurissa kotona ja lainasi meille yöksi muutamaa. En ole ikinä (tai no ehkä joskus, mutten vähään aikaan) juossut niin kuin juoksin eilen illalla. Myöhemmin K naureskeli näkyä, kun Laurelin juoksee vihreät kumisaappaat, harmaat verskat kenkiin työnnettynä huppu päässä pimeillä kaduilla kerrostalojen välissä edestakas. Jos joku lukija sen näki, niin se olin minä! Mutta siis supot saatua yksi paikalleen ja huh, rauhoittui. Itku siinä sitten pääsi multakin, kunpoika vihdoin rauhoittui ja kiitin Luojaa, ettei Leo ole huutanut näin aikaisemmin.

Onneksi näin ei ole joka päivä.

Yöllä heräiltiin moneen otteeseen eikä oikein tiedetty miten päin olisi pitänyt olla. Välillä oli nälkä, välillä muuten vain kiukku.

Onneksi näin ei ole joka päivä!