Jostain syystä nyt on ollut sellainen jakso, ettei ole
A) Jaksanut
B) Huvittanut eikä
C) muutenkaan tehnyt mieli bloggailla.

On ollut vähän sellaista alkukesän/loppukevääb masentelun aikaa eli moni asia on painanut. Kauheesti on tapahtunut mukavia asioita, silti. laitetaampa lyhyesti päällimmäisiä:

Meillä julkisivuremppa jatkuu, joka tarkoittaa sitä, että vuorotellen on nyt nuo ikkunat ollut päällystettyinä muovilla. Eli ei siis läpivetotuuletusta. Eli ahditava kuumuusnihkeys!

Eteisen kaapisto tuli ja oli vääränlainen!? Myyjä ei meinannut myöntää virhettään, mutta Laurelin jaksoi valittaa ja sai sitten loppuen lopuksi tahtonsa periksi, niin ettemme joudu odottamaan enää elokuuhun asti vaan saamme sen jo juhannusviikolla, onneksi! Alkaa hermot olemaan tämän kämpän suhteen jo kireellä, kun ei sitten valmistu ei millään mikään ja kaikki näyttää ihan perseeltä (anteeksi määritelmäni brutaalius...).

Leo on kasvanut... tai ainakin kehittynyt! Pituuskasvu on siis hieman pysähdyksissä, jota ollaan tutkittu. Tällä viikolla täytyy käydä vielä uudelleen tarkistuttamassa verenkuva, koska viimeisessä oli jostain syystä ollut valkosolujen määrä liian alhainen. Mutta kehittynyt on vaikkei pituutta tulekaan. Meillä opittiin viime viikon maanantaina nousemaan istumaan ja sitten heti seuraavana päivänä noustiin jo pinnasängyssä itse seisomaan. Nyt ollaan myös muualla kokeiltu jalkojen kannattelevuutta ja noustu muun muassa kuivumassa olleita pyyhkeitä vasten seisomaan tosin hieman heikolla menestyksellä. Hauskaa (tai ei oikeastaan edes ole hauskaa, mutta kumminkin) on, että öisin, kun Leo huutaa, se on noussut ihan silmät ristissä seisomaan ja sitten vasta aloittaa sen kitinän. Onko sitten unisaan könynnyt ylös vai...?

Ryömiminen muuttui tossa jokin aika sitten hieman helpomman näköiseksi ja kävellyt meidän kundi on jo pitkän aikaa tukien. Taaperokärry löydettiin kirpparilta erityisen edulliseen hintaan ja sitä ollaan sitten täällä vahdilla työnnelty (tosin sitä ei voi antaa Leon tehdä yksin, tai se on ihan nokillaan huiman vauhdin takia!)

Ai niin ja eilen sanottiin muunkin kuin itseni todistamana ÄITI! Tai se on sellainen äätti!

Nyt Leo heräilee päiväunilta. Katsotaan, jos illalla jaksaisin enemmän. Nyt on vähän naatti...

Niin... sitä piti vielä, että olen nyt ihan vakavissani ajatellut muuttaa tämän salasanalliseksi. Tämä ei johdu ilkeistä kommenteista vaan siitä, että haluan tämän muuttuvan enemmän päiväkirjamaiseksi vuodatukseksi eikä enää sellaiseksi, mistä kaikki sukulaiset ja tutut voi käydä lukemassa Leon kuulumisia. Kaikella kunnioituksella sukulaiset, mutta en halua kirjoittaa henk koht. tuntemuksiani henk.koht. asioista, jos tiedän että isoäitini tai anoppini lukee sen. Onhan tämä ihan ymmärrettävää, onhan? Nyt tarvetta on muunlaiselle Blogille eikä ole huvitusta perustaa uutta.

Mutta nyt siis te blogiystävät ja ystävät laittakaa ilmoitus, jos vielä haluatte lueskella Laurelinin kuulumisia. Laitan teille sitten sähköpostilla salasanaa :)
Z

Tai kommentoikaa mitä mieltä te ootte...