Nyt on meidän menninkäinen saanut virallisesti nimensä ja samalla tullut otetuksi kristillisen seurakunnan jäseneksi. Pienestä pojastamme tuli siis Leo Nestori :)

Mistä nimet, niin Leo on ihan meidän "oma" löytö ja Nestori Kn isän äidin isän nimi.

Ristiäiset sujuivat hienosti. Kasteen toimitti Laurelinin työkaveri Marja-pappi Leppävaaran kirkossa. Kasteen aikana poika ei kiukutellut ollenkaan vaan löhöili kiltisti ensin Suvi-kummin ja sitten Ansku-kummin sylissä. Pappi puhui kauniisti ja Psalmia 139 lukiessaan (tai oikeammin osia siitä) meinasi kyynel tirahtaa silmäkulmaan. Voiko nimittäin enää kauniimmin sanoa:

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä.
Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.
(Psalmi 139:13-18)

Kasteen jälkeen siirryimme tien toiselle puolelle kotiimme julhistamaan kastetta voileipäleivosten, kakun ja nimipikkuleipien kera. Vaikka 75 neliöinen kotimme olikin tupaten täynnä, antoi sopu sijaa ja uskon, että kaikilla oli mukavaa! Itse nautin päivästä suuresti, vaikka se aiheuttikin muutamia hammasten kiristyksia ja kiukutuksia. Oli nimittäin aikamoinen homma järjestää koti siihen kuntoon ja laittaa kaikki tarjoiltavat, että tänne ihmiset voisivat tulla. Kiitos naapureille miedän vähäiset tuolivarat kasvoi naapurien huonekalulainauksen ansiosta niin, että kaikille oli istumapaikka :)

Kiitos siis kaikille avuksi ja mukana olleille ystävillemme ja sukulaisillemme!!!

212859.jpg