Kuten jo sanoinkin, hässäkkää on ollut eikä se tunnu nyt ihan vielä rauhoittuvan. Tehdään pikainen kelaus siihen hetkeen kun pääsimme tänne uuteen kotiimme sisälle:
Kuten viime bloggauksessa kerroin varsinainen muutto oli ohi kolmeen mennessä, jonka jälkeen jauhelihakeittoa syödessä alettiin ihmettelemään sitä kaaosta. Mikään tavara ei ollut paikoillaan ja sitä sai ihan oikeasti miettiä, mistä löytäisi mitäkin. No, tiistai-ilta otettiin suht rauhallisesti ystävien ollessa seurana. Tilattiin jo perinteisiksi muodostuneet muuttopitsat paikallisesta lähipizzeriasta, joka btw näyttää tosi epäsiistiltä, mutta sieltä saa ehdottomasti alueen parhaat ja halvimmat pitsat :D!
Siitä se sitten alkoi hässäkän purku, joka on vieläkin kesken. Koska muisti palailee Uunon tapaa pätkittäin, kirjoitan hajanaisia, mutta merkityksellisiä tapahtumia sieltä sun täältä. Koittakaa pysyä perässä :) Aloitan tässä ensimmäisessä osassa Leon uusilla tuulilla, joita on kerääntynyt PALJON!
* Leolle on puhjennut ensimmäinen hammas! Pappa huomasi sen lauantai-illalla ollessaan mummin kanssa Leoa katsomassa, kun äiti ja isi olivat hieman viihteellä (kerron tästä omassa kirjoituksessa). Oli leikkiessä kuulunut pieni kolahdus ja hups, siellähän se oli: Ensimmäinen hampaan alku. Eihän se vielä mikään oikea hammas ole, sellainen kärpäsenkakan kokoinen pikku nysä pilkistelee ikenestä. Hammasharja on ollut hankittuna jo pitkään ja sen käyttöä on jo harjoiteltukin, mutta nyt päästään sitten ihan oikeasti harjailemaan hammasta ;)
* Leo on myös aloittanut kiinteiden sörsseleiden maistelun. Tuossa ennen muuttoa todettiin, että kun yöllä herätään jopa viiteen kertaan syömään entisen max.2 kerran tilalla, on aika saada vatsantäytteeksi jotain stydimpää. Aloitettiin perinteisesti päiväperunalla, joka tosin ei maistunut tälle meidän pikkuherralle ihan hirveesti. Sen ensimmäisen viikon aikana kävi naama enemmän irvistyksen puolella... Iltalla sitten ollaan aina maiskutettu lautasellinen puuroa: ensin syötiin maissipuuroa ja nyt kierroksessa on Hipp luomukaurapuuro (jauhoista tehty). Ollaan laitettu puuron joukkoon aina alusikallinen jotain saatavilla olevaa hedelmä/marjasosetta ja hyvin on mennyt alas :)
Ihan parhaaksi ovat muodostuneet myös nuo maissinaksut, joista jo aikaisemmin olen maininnut. Nyt vain niiden syöminen ei ole niin kivaa kuin niiden murentaminen lattialle ja pöydälle!
Pientä hiomista kyllä vaatii tuo meidän kultamurun ajoitus tuon lusikan suhteen. Kun muistaisi, että kun se lusikka tulee sitä suuta kohti, niin se suu jos pysyisi auki niin pitkään, kunnes se lusikka on siellä suussa, ei juuri silloin, kun se on vasta menossa suuhun :)! sottaista puuhaa tuo syöminen, mutta ei sillä niin väliä. Rätit, siivousaineet ja vesi on olemassa!
Laita myöhemmin tuota valokuva osastoa noista ensimmäisistä ruokailuhetkistä. Nyt on vielä kameran piuhat hukassa ;)
* Uusia äänteitä on Leolle tullut paljon: päristely on ihan pop samoin kuin maiskuttelu. Suuret hymyt äidin ja isän kasvoille saa sellaisella virkayskän kuuloisella köhimisellä. Nauramista se kai yrittää matkia, mutta kuulostaa enemmän siltä, että köhköh saisinko huomiota :D Rakas lapsi, maailman suloisin takkutukka!
* Takkutukasta päästäänkin sopivasti jo nyt huolta aiheuttaviin hiuksiin! Ne alkavat jo olemaan niin pitkät, että ovat silmillä. Samoin ne ovat jatkuvasti takaraivosta sellaisilla pienillä, mutta hyvin sitkeillä rastoilla. Sanna, jos luet tätä, kaivattaisiin kovasti parturipalveluitasi!!! Tuohon tukkaan ei vauvaharjat enää tehoa. Että sellainen tukka. Shampoo meillä sille onkin ja apteekista ostin manteliöljyä hoitoaineeksi, kun ei tämän ikäisillä lapsosille kuulemaa hoitoaineita tehdä. Ilmeisesti nuo markkinat ei kovin suuret ;)
Tällaista hienoa kuuttishampoota meillä käytetään :)
* Myös kääntyminen on edistynyt. Jo unohtunut vatsaltaan selälleen -kääntyminen tuli takaisin vielä Leppävaarassa asuessamme. Nyt mennään ympäri ja vauhdilla. Kun kyllästyy olemaan vatsallaan tai jos jokin lelu on käden ulottumattimissa, niin ei kun kierimään! Samoin tuo jalkojen käyttö etenemiseen on vahvistunut. Ryömiminen ei kuitenkaan vielä luonnistu, kun ei pieni oikein ymmärrä auttaa vielä käsillään. Liikkumiseen ei kuitenkaan enää kauaa mene. SEN verran on pojassa sellaista kummallista (ehkä äidiltä perittyä) sinnikkyyttä ja tahdonvoimaa.
Pääedellä meillä osataan kyllä madella: saan nykyään öisin nousta jatkuvasti ylös, en sen vuoksi, että Leolla nälkä olisi vaan sen vuoksi, että se on jatkuvasti pää kiinni pinnasängyn päädyssä. Jätkä matelee niin, että on niska kenossa jumissa pienessä mykkyrässä toisessa päässä sänkyä ja sitten kiukuttaa! "YhYh, tuu siirtää mua!"
Samoin luonnistuu tuo vedessä liikkuminen. Ollaan edistytty ihan hirmuisesti tuon uinnin suhteen. Jalat ja kädet alkavat löytää sellaista liikerataa, jolla pääsee vedessä jo eteenpäin :) Viime tiistaina otettiin vedenalaisia valokuvia (joita nähdään ensi kerralla) ja sitä varten sukellettiin ihan ensimmäistä kertaa ihan oikeaa matkaa! Ts. Leo oli ihan yksi ilman, että ketään piti kiinni, veden alla. NIIN JÄNNITTÄVÄÄ! Ja hienosti meni. Sai mielettömät kehut Isa-tädiltä! Katsotaan, jos saisin tännekin kuvan meidän sukeltajapojasta, joka taitaa olla melkein sukua delfiinille :)
Tässä kuvassa meille poseeraa Särkänniemen kultiaiset, joiden kanssa btw Laurelin on päässyt lapsena leikkimään :) Näsi oli ihan paras! (kuva on särkänniemen sivuilta)
Ihan parhaaksi ovat muodostuneet myös nuo maissinaksut, joista jo aikaisemmin olen maininnut. Nyt vain niiden syöminen ei ole niin kivaa kuin niiden murentaminen lattialle ja pöydälle!
Pientä hiomista kyllä vaatii tuo meidän kultamurun ajoitus tuon lusikan suhteen. Kun muistaisi, että kun se lusikka tulee sitä suuta kohti, niin se suu jos pysyisi auki niin pitkään, kunnes se lusikka on siellä suussa, ei juuri silloin, kun se on vasta menossa suuhun :)! sottaista puuhaa tuo syöminen, mutta ei sillä niin väliä. Rätit, siivousaineet ja vesi on olemassa!
Laita myöhemmin tuota valokuva osastoa noista ensimmäisistä ruokailuhetkistä. Nyt on vielä kameran piuhat hukassa ;)
* Uusia äänteitä on Leolle tullut paljon: päristely on ihan pop samoin kuin maiskuttelu. Suuret hymyt äidin ja isän kasvoille saa sellaisella virkayskän kuuloisella köhimisellä. Nauramista se kai yrittää matkia, mutta kuulostaa enemmän siltä, että köhköh saisinko huomiota :D Rakas lapsi, maailman suloisin takkutukka!
* Takkutukasta päästäänkin sopivasti jo nyt huolta aiheuttaviin hiuksiin! Ne alkavat jo olemaan niin pitkät, että ovat silmillä. Samoin ne ovat jatkuvasti takaraivosta sellaisilla pienillä, mutta hyvin sitkeillä rastoilla. Sanna, jos luet tätä, kaivattaisiin kovasti parturipalveluitasi!!! Tuohon tukkaan ei vauvaharjat enää tehoa. Että sellainen tukka. Shampoo meillä sille onkin ja apteekista ostin manteliöljyä hoitoaineeksi, kun ei tämän ikäisillä lapsosille kuulemaa hoitoaineita tehdä. Ilmeisesti nuo markkinat ei kovin suuret ;)
Tällaista hienoa kuuttishampoota meillä käytetään :)
* Myös kääntyminen on edistynyt. Jo unohtunut vatsaltaan selälleen -kääntyminen tuli takaisin vielä Leppävaarassa asuessamme. Nyt mennään ympäri ja vauhdilla. Kun kyllästyy olemaan vatsallaan tai jos jokin lelu on käden ulottumattimissa, niin ei kun kierimään! Samoin tuo jalkojen käyttö etenemiseen on vahvistunut. Ryömiminen ei kuitenkaan vielä luonnistu, kun ei pieni oikein ymmärrä auttaa vielä käsillään. Liikkumiseen ei kuitenkaan enää kauaa mene. SEN verran on pojassa sellaista kummallista (ehkä äidiltä perittyä) sinnikkyyttä ja tahdonvoimaa.
Pääedellä meillä osataan kyllä madella: saan nykyään öisin nousta jatkuvasti ylös, en sen vuoksi, että Leolla nälkä olisi vaan sen vuoksi, että se on jatkuvasti pää kiinni pinnasängyn päädyssä. Jätkä matelee niin, että on niska kenossa jumissa pienessä mykkyrässä toisessa päässä sänkyä ja sitten kiukuttaa! "YhYh, tuu siirtää mua!"
Samoin luonnistuu tuo vedessä liikkuminen. Ollaan edistytty ihan hirmuisesti tuon uinnin suhteen. Jalat ja kädet alkavat löytää sellaista liikerataa, jolla pääsee vedessä jo eteenpäin :) Viime tiistaina otettiin vedenalaisia valokuvia (joita nähdään ensi kerralla) ja sitä varten sukellettiin ihan ensimmäistä kertaa ihan oikeaa matkaa! Ts. Leo oli ihan yksi ilman, että ketään piti kiinni, veden alla. NIIN JÄNNITTÄVÄÄ! Ja hienosti meni. Sai mielettömät kehut Isa-tädiltä! Katsotaan, jos saisin tännekin kuvan meidän sukeltajapojasta, joka taitaa olla melkein sukua delfiinille :)
Tässä kuvassa meille poseeraa Särkänniemen kultiaiset, joiden kanssa btw Laurelin on päässyt lapsena leikkimään :) Näsi oli ihan paras! (kuva on särkänniemen sivuilta)
Mitäs vielä... Leo kasvaa ja kehittyy valtavasti ja koko ajan niin paljon, ettei perässä pysy. Joka päivä huomaa uusia opittuja asioita kuten tänään huomasin, että Leo osaa siirtää lelun toisesta kädestä toiseen. On se varmaan tehnyt sitä aikaisemminkin, mutta mitä tällainen puusilmä äiti mitään huomaa!
Äitiinsä lapsi on kovasti tullut: Temperamenttiä ja tahdonvoimaa löytyy vaikka muille jakaa. Tosin tuota kärsivällisyyttä olisi pojalle voinut jakaa edes hieman suuremmalla kauhalla. Nyt sitä on annettu ehkä just ja just maustemitalla!
Ja tähän mittaan ei paljoa mahdu... Mutta näin se varmaan menee: luonto kostaa Laurelinille ja antaa sille samalla mitalla, mitä se on joskus antanut muille. Mummi taitaa olla vähän vahingon iloinen (kosto elää -asenteella): vihdoinkin Laurelin saa tietää miltä tuntuu elää aikapommin kanssa! Tätä hän ei tosin ole ääneen sanonut, mutta luulen, että tällaisia ajatuksia hänellä joskus saattaa olla... Niin ja papalla kans :)
K on vielä isyyslomilla kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko on takana ja on ollut ihanaa, kun se on ollut kotona. Ei tämä mitään perinteistä arkea ole ollut, mutta helpottaa suuresti tämän ihmisen taakkaa, kun on joku toinenkin aikuinen kotona selvittämässä sotkua. Voi toinen olla Leon kanssa, jos toinen tekee kotihommia tai maalailee tai jotain. Ei nimittäin ole Leoa pilattu myöskään sellaisella viihdyn yksin -asenteella. Vaatii hanakasti juttu- ja leikkiseuraa jatkuvalla syötöllä hereillä ollessaan!
Mutta nyt kello pyörähti puolenyön toiselle puolelle ja tämä ruova lähtee pehkuihin. Ei olla viime aikoina ihan hirveästi aikaa vietetty peiton alla, joten nyt otetaan vähän tuota aikaa takaisin. Jatkan taas huomenna, jos kerkeän.
Seuraavassa osassa on luvassa Klle järjestämästäni yllätyksestä, josta vihjasin tuossa jokin aikaa sitten ja jos hyvin käy niin valaisen myös hieman meidän remonttisuunnitelmia sekä jo toteutuneita kunnostuksia. Palataan taas astialle :)
-L
Äitiinsä lapsi on kovasti tullut: Temperamenttiä ja tahdonvoimaa löytyy vaikka muille jakaa. Tosin tuota kärsivällisyyttä olisi pojalle voinut jakaa edes hieman suuremmalla kauhalla. Nyt sitä on annettu ehkä just ja just maustemitalla!
Ja tähän mittaan ei paljoa mahdu... Mutta näin se varmaan menee: luonto kostaa Laurelinille ja antaa sille samalla mitalla, mitä se on joskus antanut muille. Mummi taitaa olla vähän vahingon iloinen (kosto elää -asenteella): vihdoinkin Laurelin saa tietää miltä tuntuu elää aikapommin kanssa! Tätä hän ei tosin ole ääneen sanonut, mutta luulen, että tällaisia ajatuksia hänellä joskus saattaa olla... Niin ja papalla kans :)K on vielä isyyslomilla kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko on takana ja on ollut ihanaa, kun se on ollut kotona. Ei tämä mitään perinteistä arkea ole ollut, mutta helpottaa suuresti tämän ihmisen taakkaa, kun on joku toinenkin aikuinen kotona selvittämässä sotkua. Voi toinen olla Leon kanssa, jos toinen tekee kotihommia tai maalailee tai jotain. Ei nimittäin ole Leoa pilattu myöskään sellaisella viihdyn yksin -asenteella. Vaatii hanakasti juttu- ja leikkiseuraa jatkuvalla syötöllä hereillä ollessaan!
Mutta nyt kello pyörähti puolenyön toiselle puolelle ja tämä ruova lähtee pehkuihin. Ei olla viime aikoina ihan hirveästi aikaa vietetty peiton alla, joten nyt otetaan vähän tuota aikaa takaisin. Jatkan taas huomenna, jos kerkeän.
Seuraavassa osassa on luvassa Klle järjestämästäni yllätyksestä, josta vihjasin tuossa jokin aikaa sitten ja jos hyvin käy niin valaisen myös hieman meidän remonttisuunnitelmia sekä jo toteutuneita kunnostuksia. Palataan taas astialle :)
-L
Kommentit