Pienistä asioista sitä ihminen tuleekin onnelliseksi. Nyt synnytyksen jälkeen olen löytänyt elämästä yllättävän monta pientä asiaa, joita on alkanut arvostaa vasta raskauden jälkeen. Tässä niistä nyt muutama kaikkein ihanin asia...

Vatsallaan nukkuminen Voiko olla mitään niiiin ihanaa kuin mytätä tyyny käsien väliin ja nukahtaa vatsalleen? Ei kerrassaan! Raskauden aikana pikku hiljaa alkoi huomaamaan, ettei vatsallaan köllöttely ole mun juttu. Tuli ähkytukehtumisvatsatunne, eikä se varmaan vauvallekaan olisi hyvästä ollut.. Mutta nyt. Olen nauttimalla nauttinut tästä vapaudesta, jonka saan taas kokea: vatsallaan nukkuminen. Tähän autuuteen kuuluu lisäksi myös kirjan tms. lukeminen vatsallaan sängyssä, tv:n katselu lattialla vatsallaan jne. Asia, jota ei osannut arvostaa ennen.

Yöt ilman pissahätää Siis häh! voi joku ihmetellä. Nythän joutuu nousemaan pidemmäksi aikaa ja oikeasti heräämään. Joo, muttei vessaan! En ole koskaan pitänyt öiseen aikaan heräilystä enkä pidä siitä erityisemmin nytkään, mutta mukavampi on poikaa herätä syöttämään kuin itse käymään pissalla. Siitä tuli vain vihaseksi, kun ei ollut taaskaan  pystynyt ajoittamaan juomisiaan niin, että olisi selvinnyt aamuun. Niin ja raskaana ollessa se sängystä nouseminenkaan ei ollut mikään maailman helpoin tehtävä!

Lauantai-illan siideri Ihan oikean siiderin makua ei pysty jäljittelemään. Se on vain ihan oikeissa siidereissä. Sitä makua onkin sitten kaipailtu noin joulusta 2005 asti, mutta kannatti odottaa! Ensimmäinen hörppäys pojan syntymän jälkeen oli taivaallinen. Enpä sitten jaksanut juoda pientä pulloa loppuun, mutta ei ole hyväkään heti alkaa pullotolkulla sitä litkimään! Nyt vielä odottelen oikein hyvää punaviiniä ja ehkä Irish coffeeta...

Aamukahvi isolla mukilla Aivan, vaikka raskaana ollessa sai juoda kahvia, tosin rajatun määrän, oli sen juominen kuintekin pieni epänautinto. Eli se ei ollut niin hyvää eikä vatsakaan siitä eriyisemmin pitänyt, mutta nyt... Kuinka nautinnollista onkaan, kun kahvi maistuu kahville ja sitä saa oikeasti juoda ison mukillisen ilman pahaa oloa!

kahvi.jpg

Kävelylenkit Nyt, kun olen jo parantumaan päin eli synnytyksen tuomat vaivat ovat poistuneet, olen päässyt taas nauttimaan tästäkin ilosta: kävelylenkit ja mikä ihaninta reippaat sellaiset. Ei enää matelua ja puuskutusta muutaman metrin ponnistuksesta. Ei enää kilometrin kotimatkan aikana olleita penkkipysähdyksiä (parhaassa tapauksessa niitä oli 2 kilometrillä!). Sitä, että oikeasti pääsee liikkumaan, osaa arvostaa ihan uudella tavalla, nyt kun ei jossain vaiheessa päässyt.. Tähän sisällytän myös sen, että jaksan taas kantaa tavaroita ja ennen kaikkea pystyn, kun vatsa ei ole enää tiellä!

Ai niin, kävin eilen vaa'alla ja ilokseni voin todeta, että 14 kg painoa on lähtenyt synnytyksen jälkeen. Eli vähemmän painoa on nyt kuin silloin, kun aloitin odottamaan, mutta vielä voisi sellaiset 10kg lähteä, niin voisin olla enemmän tyytyväinen olooni. Sen jälkeen vielä 5kg niin avot :) Laurelin olis tyytyväinen!