Kiitos kiitos kiitos kaikista lohdutuksista ja voimahaleista :) Olo alkoi helpottus pian Kn kotiin tulon jälkeen. K lähti töistä puoli tuntia aikaisemmin. Ei paljoa, mutta tarpeeksi. Kotiin tullessaan se ensimmäisenä otti pojan ja sitten peruutti sen pankkiajan.

Tähän väliin selvitykseksi siis, että olemme päättäneet ostaa oman asunnon ja sitä varten käymme eri pankeissa kilpailuttamassa asuntolainoja. Sammossa käytiin jo ja Hypoon lähetettiin hakemus. Nordeassa piti käydä eilen ja huomenna mennään Osuunpankkiin. Sitten on ens viikolla vielä Nooa. Katsotaan milloin sitten kerkee sinne Nordeaan vielä..


Sitten mä pääsin suihkuun ja hetkeksi ajatuksineni koneelle. Pelasin tunnin aivotonta puzzlepeliä ihan vain siitä ilosta, että sain olla hetken ihan rauhassa ja että K oli pojan kanssa. Ihanuutta oli, että kun sitten taas (sillä kertaa seitsämännen kerran. Kello oli ehkä max.5) syötin pojan, K oli laittanut uuniin kermaperunat ja lämmittänyt nopeeksi ruuaksi pakasteesta lindströmin pihvit :)

Illalla käytiin yhdessä kaupassa ja postissa, jonne oli tullut pojalle Vau-kirjasta paketti. Se oli sellainen kiva kirja, missä oli peili ja sitten sellaisia muovitaskuja, mihin laittaa aina uusia ja uusia kuvia :) Leo piti kovasti!

Se%20baby_195x150.jpg

Anniina - Kiitos lohduttavasta runosta, vaikka se saikin minut itkemään vielä enemmän. Ennen kuin minusta tuli äiti, en koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti, vaikka se aika ajoin tuntuukin ylivoimaiselta! En tiedä, milloin tulemme, mutta ilmoittelemme sitten heti. Voi olla, että tämän viikon reissut jää tekemättä, kun tuo budjettitilanne on aika katastrofaalinen mun osalta...

Duussi - Jaksuhalaus vastaanotettu samoin kuin ne kaikki hyvät ajatukset :D Ilman niitä enkä sinua en pärjäisi!

Misa - Ja sinulle myös :) Kiitos! Tämä päivä eli eilisen huominen on ja tuntuu jo vähän paremmalta, vaikka Helsingin Sanota jäikin tulematta (mutta sain kuitenkin nettitunnukset)!

Nixon - Niinhän se hymy saa. Se on kumma tuo lapsi, vaikka se kuinka kiukuttais ei sille osaa olla vihainen varsinkaan silloin, kun se hymyilee tai jokeltelee!

Laitetaan hoitokodit pystyyn! Ihanaa :D!! Voidaa tehdä vaikka niin, että te Kn kanssa katsotte ja sitten vaikka niin, että me otetaan Isa, et te pääsette ja sit te otatte Leon, et me päästään :)

Ohhoh!! 2 desiä on hurja määrä... Paljonkohan tuon Leon vatsaan mahtuu eli paljonkohan se imaisee kerralla...? Täytyy varmaan joskus taas tässä testata.

Yasemin - Lähdetään kävelylle ja sitten vaikka meille, niin keitetään kunnon kahvit ja syödään litra herkkujäätelöä :) Kaksin sitä tuntuu paljon paremmalta! Soitellaan.

Lauranen - Tää kotona oleminen on osaltaan ihanaa. Saa mennä vähän miten tahtoo, tietenkin Leon ehdoilla. Mutta... sitten kun väsyttää ja haluaisi hetken rauhan, niin sitä ei silloin varmastikaan saa. Nyt Leo nukkuu ja saan pitkästä aikaa oikein ajatuksella kirjoitella, mutta näitä hetkiä ei ole usein. Sitten kun se on hereillä, tuntuu pahalta, kun haluaisinkin lukea lehden enkä jutella sen kanssa ja laitan sen vain sitteriin. Turvaistuimessa se ei tykkää olla, mutta toi sitteri on pelastus. Oon sitä joskus kokeillutkin, että Leo istuu sitterissä suihkun vieressä, mutta eilinen oli sen verran katastrof, ettei se viihtynyt siinä istuimessa hetkeäkään.

Tuo muuttoehdotus tyrmättiin meillä heti alkuun. Kysyin sitä eilen, että mitä mieltä K olisi, jos alkaisi etsimään töitä mun kotikonnuilta. Muutettaisiin sinne, kun siellä on asunnotkin hieman halvempia. Kn vastaus oli, että mä tiedän, ettei K halua asua siellä ja että ei siellä ole töitä. (Mun mielipide: ei ole edes asunut eikä edes etsinyt töitä sieltä suunnalta!) Mutta kaipa se olisi mullekin lopulta vaikeeta, kun täällä on nyt asunut melkein 6 vuotta. Ei kai sitä kestäis sellaista pikkupaikkakunnan kaikki tietää asiasi paremmin kuin sinä itse -elämää!

Mutta kiitos, nyt tuntuu jo paremmalta. Tänään pääsen lenkille ilman Leoa, jotne pientä tuuletusta tulossa, JEEEEE!!! :)