Kuinka nämä viikonloput voivat mennä näin nopeasti??? Juuri olivasta perjantai ja nyt on jo sunnuntai-ilta! Tuntuu, ettei taas koko viikonloppuna ole saatu mitään aikaiseksi. Ainakaan mitään sellaista, mitä olisi pitänyt!

Tulipas nyt tähän väliin mieleen, että taidan olla aikas työorientoitunut, vaikka olen kotiäitinä. Arvotan itseni edelleen sillä, mitä olen saanut tehtyä, en sillä mikä minä olen. Samalla, kun vaadin itseltäni suorituksia suoritusten jälkeen, teen sitä samaa Klle: vaihda tietokoneen paikkaa, poraa mulle reikiä seinii Lack-hyllyjä varten, tyhjennä tiskikone, leiki Leon kanssa... Miksei sitä vain osaa ja voi ottaa iisisti ja rentoutua? No siksi, että haluan kaiken olevan ulkoisesti hyvin.

Olen perfektionisti. Haluan, että asiat ovat järjestyksessä ja ympärillä on kaunista. Olen esteetikko. Orjapiiskuri. Suorittaja. Ylitunnollinen ja kaikkea muuta mitä tarvitaan jatkuva stressin aiheuttajaksi. En anna itselleni rauhaa, ennen kuin asia on tehty niin hyvin, kuin sen vain voi tehdä. Yleensä vaadin itseltäni jopa hieman parastakin parempaa tulosta!

Ehkä tämä kertoo jotain: Järjestin juuri kaikki paperimme uusiksi niin, että jokaisella paperilla on oma paikkansa. Samoin järjestyksessä on myös askartelutavarani. Kn tietokoneCD:t ovat järjestetty aihepiireittäin punaisiin laatikoihin. Kaiken pitää olla ojennuksessa (ainakin laatikoissa)!

Tämä jatkuva elämän hallinan tarve on pidemmän päälle (noin 25 vuotta) hieman raskasta. Raskasta on myös se, jonka serkkuseni sai minut huomaamaan (ei siis suoraan sanonut, vaan tajusin sen eräästä hänen toteamuksesta), että saan elämäni/elämämme näyttämään ulkopuolelle hyvinkin täydelliseltä ja ja siltä, että mitä murheita meillä nyt olisi. Höh, murheitahan meillä on joka päivä. Minä nalkutan ja K ärjyilee. Ärjyilen minäkin. V-itutusta on. Toinen jättää asioita tekemättä ja toinen kiukuttelee toisen välinpitämättömyyttä. Mitä tällä nyt halusin sanoa on, että pidän koko ajan sellaista meillä menee hyvin -kulissia yllä. On kovin vaikeaa myöntää muille, ettei elämämme olekaan aina niin kovin ruusuilla tanssimista, suhteemme ei ole täydellinen tai sitä etten pärjää.

No, mutta hyvää viikonlopun loppua kaikille ja toivotaan että ensi viikolla oma mieli olisi hieman parempi.

Ps. Oli ihanaa kun NIIN hyvä ystävä ole eilen kylässä :)