Ensimmänen kerta näin.
Itkettää. Väsyttää.
Tekisi mieleni sulkea vain korvat Leon itkulta ja kitinältä.
Miksei se voi nukkua?

En oo saanut syötyä.
Haisen puklulle ja kakalle.
Päätä olkaa särkemään, kun verensokeri laskee.
Pitäisi päästä suihkuun ennen pankkiin menoa,
mutta mihin laittaa siksi aikaa pojan?
Tarvitsisin sappisaippuaa villahousujen pesuun.

Nyt se nukkuu, mutta kantoliinassa.
Nyt jos nostan sen pois niin se herää.

Enää tunti aikaa niin pitäisi olla pankissa.
Kkaan ei ole vielä kotona vaan tulee viime tingassa.

VITUTTAA!!!

Tällaisina hetkinä ajattelen, että olisi niin helppoa,
jos olisi joku jolle vielä poika tai joku joka tulisi tänne.
Voisiko K alkaa etsiä töitä kotiseudulta?
Siellä olisi halvemmat asunnotkin.

Kuuntelen Tiktakia ja Maijaa.
Tuntuu paremmalta.

Tämän iän piti olla parempi ja
Olotilan jotenkin tyyni
Kenen vika, kuka meni valehtelemaan

Mä näen tyhjän taistelukentän
Oon ihan yksin sodassa siellä
Ja vihaan tyyntä myrskyn edellä
Kun tapahtuu on helpompi hengittää 

Tosi kovat tavoitteeni korkealla
Olen epätodellisen tunnollinen
Ja niin hyvä kehittämään ongelmia
Aivan kaikesta, mitä tulee vastaan

Tasamaa (...) se on kaukana tästä
Löydy rauhaa ei mun elämästä
Sori mulla on hankala luonne
Sitä huitelen tänne ja tuonne

Kuka tämän on kirjoittanut?
Kuka tuntee mut kuin omat taskunsa?
Tämän parempaa kuvausta ei löydy.