On jännä, kuinka odottaminen aina on niin kovin vaikeaa.

Leon odotusaika oli kärsimättömyyttä tulvillaan: Minkä kokoinen se on nyt? Milloin on seuraava ultra, entä neuvola? Koska se syntyy? Eikö se voisi jo syntyä... Raskaus oli ehkä pahinta odotusta ikinä! Yhdeksän kuukautta on äärettömän pitkä aika, joka Leon synnyttyä meni maailman nopeiten. Kummallista!?

Mutta mitä muut odottavat? Otin kymmenen ensimmäistä hakutulosta googlesta sanalla odotta:

1. Vähittäiskauppa odottaa vahvaa kasvua koko vuodelta
2. Kimi Räikkönen odottaa tiukkaa kamppailua formula ykkösten MM-sarjan Monzan-kilpailussa sunnuntaina.
3. Selänne odottaa kauden alkuun.
4. Kovalainen odottaa kisalta enemmän.
5. Shakkilautamurhaajaa odottaa elinkautinen.
6. BB-Tiina odottaa lasta.
7. Taloyhtiöitä odottaa ikävä yllätys: remontit nielevät rahaa poskettomasti.
8. Harley-Davidson odottaa notkahdusta.
9. Näyttelijä Halle Berry odottaa ensimmäistä lastaan.
10. Tosi rakkaus odottaa (engl. True Love Waits) on kansainvälinen kristillinen Yhdysvalloista Suomeenkin levinnyt nuorisokampanja...

Urheilua, urheilua, lapsia, taloutta ja rakkautta!

Oma odotus ei suinkaan ole nyt lapsi, vaikka sitä kovasti toivoisinkin, eikä myöskään vankeustuomio, vaan puhelinsoitto. Tuomio tosin sekin...

Lääkärin piti soittaa puolen päivän aikaan, mutta kun kello on jo yksi? Puhelin soi jo aamulla varttia vaille yhdeksän (mikä puolipäivä?), mutta se oli juuri se hetki, jolloin olin nostamassa lapsia vaunoista pois ja hakemassa hiekkaleluja varastosta EIKÄ mulla ollut puhelinta taskussa vaan vaunuissa kassissa. Eipä ole puhelin sen jälkeen pirissyt.

Tää on ehkä maailman jos ei maailman kaikkeuden ahdistavinta odotusta. Sitä vain tuojottaa puhelimen näyttöä tarkistaakseen, että joko se soi, jos vaikka ei olisi kuullut tai nähnyt.

Lista kysymyksiä täynnä oleva paperi ja kynä toisessa ja puhelin toisessa kädessä Laurelin lähtee keittämään odotuskahvit aikansa kuluksi!