No mutta aloitetaan tämä raportin kirjoitus...
Perjantaina meillä oli aikainen herätys ja lähdettiinkin jo varttia vaille kahdeksan kävelemään juna-asemalle odottelemaan E-junan lähtöä Helsinkiin. Torstai-illalla oltiin yritetty pakkailla kaikki mahdolliset tavarat viikonlopun mummilavierailua varten valmiiksi, mutta yön aikana oli tullut miljoona puuttuvaa asiaa mieleen, jota sitten aamulla pää kolmantena jalkana etsittiin kissojen ja koirien kanssa ympäri taloa. Hyvin kuitenkin oltiin "aikataulussa" ja Rautatieasemalla Helsingissä sai ihan rauhassa käydä ostamassa lipun (pikkumies sai ihka ensimmäisen ja ihan oman junalippunsa! Siinä oli pupun kuva ;) ) ja ehdimpä juomaan ison kupin kahviakin ja lukaisemaan Iltalehden Robert's Coffeessa ennen junan lähtöä.
Junamatka Helsingistä Suomen Turkuun meni mukavasti. Mukavammin kuin olin ajatellut. Saatiin hyvä paikka invapaikkojen vierestä, joten saimme vaunut ihan viekkuun eikä siten tarvinnut koko matkaa pitää pikkukundia sylissä (alkaa nimittäin pikkaisen painamaan jo...). Poika söi ja nukkuin vuorotellen ja piti pinen hetken verran myös äänekästä jutustelushowta... taisi olla jossain Karjaan kohdalla!
Turussa hyppäsimme bussiin, jolla sitten huristelimme mummilaan ilman yhtään pilven hattaraa! :) Mummilassa iloittiin ja hihkuttiin, kun pojan kanssa kauppareissun jälkeen astuimme sisään. Tämän sisään astumisen jälkeen en sitten lastani moneenkaan kertaan enää sylissäni nähnyt, jos ei nyt lasketa syöttöjä!
Viikonlopun aikana hommailtiin ja tapahtui sitten kaikenlaista ja niistä nyt pientä ranskalaisviivalistaa:
- Vieraita kävi vanhempieni luona hirmuisesti. Kaikki tulivat tervehtimään pikkumiestä ja toivat tullessaan niin rotinoita kuin paljon ihania lahjoja (kiitos muuten kaikille niistä)!
- Vietimme pojan kanssa ensimmäisiä juhlia. Saimme siis juhlistaa ystäviemme kanssa heidän vihkimistään. Kaunis oli sulhanen (jos miehestä voi niin sanoa), mutta vielä kauniimpi oli morsian valkoisessa puvussaan :) Meinasimme tosin myöhästyä kirkonmenoista! Istuimme penkkiin juuri sillä hetkellä, kun takaovet avautuivat ja morsian isänsä käsipuolessa lähti astelemaan kohti alttaria. Koltiainen tultiin hakemaan isovanhempien toimesta juhlista jo yhdeksän aikaan kotiin, jolloin me vanhemmat saimme juhlia hetken ihan keskenämme :) Mukavat juhlat, vaikka emme päässet kuin käymään tanssilattialla!
Täytyy kyllä sanoa vielä, ettei sitä oikein osannut pojan kanssa löytää sellaista samanlaista juhlatunnelmaa. Se vaati koko ajan sitä omaa huomiotaan ja sitten sitä itse vähän stressasi, ettei vain ole häiriöksi. Kävipä sellainenkin ajatus päässä pojan alkaessa mekastaa, että mitä ihmiset nyt ajattelevat kun annan pojan huutaa. Oli vähän sellainen suurennuslasin alla -olo, jolloin tuntui, että kaikki tarkkaili, kuinka hyvä äiti sitä nyt tämä nuorikko on! Inhoittavaa...
- Pojan ensimmäinen saunakokemus on nyt saatu. Sunnuntai-aamuna päätettiin laittaa sauna lämpiämään ja käydä myös pojan kanssa pesulla, ettei sitten tarvitse illalla kotiin tullessamme enää kylvetellä! Ensimmäinen suihku oli ihmetyksen arvoinen, mutta saunassa vasta se öö-ilme tulikin. Silmät pyörivät päässä hetken kuin väkkyrä, mutta sitten kenties lämmön vaikutuksesta poika nukahti äitinsä syliin ja makoili siinä kuin raato. Suihkuun mentäessä tuli sitten pieni irvistys, kun piti siirtyä niiiin ihanasta lämmöstä vähän vilpoiseen suihkuhuoneeseen.. Voidaan siis mennä toistekin ;)
Kotimatka sujui myös mukavasti. Ensimmäinen pitkä automatka meni pojan osalta nukkuessa. Tosin, kun puolessa välissä matkaa pysähdyttiin Ykköspesällä , lähtöhetkellä tuli kundille hirveä huuto ja hammasten kiristys, joka loppui sitten yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
Mitä tästä opimme? Pojan kanssa on helppo ja mukava matkustaa. Oli ihana olla kotona käymässä. Se oli sellainen pieni lepoloma tähän arkeen. Sai hengähtää aina silloin kuin halusi, kun mummi, pappa ja tädit riemumielin ottivat pojan hoiviinsa. Vanhempieni koiruuskin alun sekoilun jälkeen alkoi tottumaan pienokaiseen, vaikka ei aikaisemmin näin pieniä ole tavannut. Lapsista meidän Leevi onneksi tykkää ja on todella kiltti, joten ei kauhesti tarvinnut pelätä.
Nyt maanantaina ollaan kaikki ihan puhki. Menninkäinen on vedellyt sikeitä meilkein koko päivän (kuten myös äitinsäkin). Mitään en siis ole jaksanut tehdä. Odotellaan vain Kta kotiin, mennään uudestaan päikkäreille ja katsotaan sitten mitä sitä jaksaisi tehdä! Huomenna on aina uusi päivä, jolloin voi tehdä ihan samat asiat kuin tänäänkin!
Turussa hyppäsimme bussiin, jolla sitten huristelimme mummilaan ilman yhtään pilven hattaraa! :) Mummilassa iloittiin ja hihkuttiin, kun pojan kanssa kauppareissun jälkeen astuimme sisään. Tämän sisään astumisen jälkeen en sitten lastani moneenkaan kertaan enää sylissäni nähnyt, jos ei nyt lasketa syöttöjä!
Viikonlopun aikana hommailtiin ja tapahtui sitten kaikenlaista ja niistä nyt pientä ranskalaisviivalistaa:
- Vieraita kävi vanhempieni luona hirmuisesti. Kaikki tulivat tervehtimään pikkumiestä ja toivat tullessaan niin rotinoita kuin paljon ihania lahjoja (kiitos muuten kaikille niistä)!
- Vietimme pojan kanssa ensimmäisiä juhlia. Saimme siis juhlistaa ystäviemme kanssa heidän vihkimistään. Kaunis oli sulhanen (jos miehestä voi niin sanoa), mutta vielä kauniimpi oli morsian valkoisessa puvussaan :) Meinasimme tosin myöhästyä kirkonmenoista! Istuimme penkkiin juuri sillä hetkellä, kun takaovet avautuivat ja morsian isänsä käsipuolessa lähti astelemaan kohti alttaria. Koltiainen tultiin hakemaan isovanhempien toimesta juhlista jo yhdeksän aikaan kotiin, jolloin me vanhemmat saimme juhlia hetken ihan keskenämme :) Mukavat juhlat, vaikka emme päässet kuin käymään tanssilattialla!
Täytyy kyllä sanoa vielä, ettei sitä oikein osannut pojan kanssa löytää sellaista samanlaista juhlatunnelmaa. Se vaati koko ajan sitä omaa huomiotaan ja sitten sitä itse vähän stressasi, ettei vain ole häiriöksi. Kävipä sellainenkin ajatus päässä pojan alkaessa mekastaa, että mitä ihmiset nyt ajattelevat kun annan pojan huutaa. Oli vähän sellainen suurennuslasin alla -olo, jolloin tuntui, että kaikki tarkkaili, kuinka hyvä äiti sitä nyt tämä nuorikko on! Inhoittavaa...
- Pojan ensimmäinen saunakokemus on nyt saatu. Sunnuntai-aamuna päätettiin laittaa sauna lämpiämään ja käydä myös pojan kanssa pesulla, ettei sitten tarvitse illalla kotiin tullessamme enää kylvetellä! Ensimmäinen suihku oli ihmetyksen arvoinen, mutta saunassa vasta se öö-ilme tulikin. Silmät pyörivät päässä hetken kuin väkkyrä, mutta sitten kenties lämmön vaikutuksesta poika nukahti äitinsä syliin ja makoili siinä kuin raato. Suihkuun mentäessä tuli sitten pieni irvistys, kun piti siirtyä niiiin ihanasta lämmöstä vähän vilpoiseen suihkuhuoneeseen.. Voidaan siis mennä toistekin ;)
Kotimatka sujui myös mukavasti. Ensimmäinen pitkä automatka meni pojan osalta nukkuessa. Tosin, kun puolessa välissä matkaa pysähdyttiin Ykköspesällä , lähtöhetkellä tuli kundille hirveä huuto ja hammasten kiristys, joka loppui sitten yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
Mitä tästä opimme? Pojan kanssa on helppo ja mukava matkustaa. Oli ihana olla kotona käymässä. Se oli sellainen pieni lepoloma tähän arkeen. Sai hengähtää aina silloin kuin halusi, kun mummi, pappa ja tädit riemumielin ottivat pojan hoiviinsa. Vanhempieni koiruuskin alun sekoilun jälkeen alkoi tottumaan pienokaiseen, vaikka ei aikaisemmin näin pieniä ole tavannut. Lapsista meidän Leevi onneksi tykkää ja on todella kiltti, joten ei kauhesti tarvinnut pelätä.
Nyt maanantaina ollaan kaikki ihan puhki. Menninkäinen on vedellyt sikeitä meilkein koko päivän (kuten myös äitinsäkin). Mitään en siis ole jaksanut tehdä. Odotellaan vain Kta kotiin, mennään uudestaan päikkäreille ja katsotaan sitten mitä sitä jaksaisi tehdä! Huomenna on aina uusi päivä, jolloin voi tehdä ihan samat asiat kuin tänäänkin!
Kommentit