Ennen joulua oli ihan hirvee hässäkkä. Laurelin tunnetusti jättää kaiken viimetinkaan ja sitten tehdään lahjoja yötä myöden. Listoja tuli tänä jouluna tehtyä varmaan tuhat: siivouslistaa, pakkauslistaa, lahjalistaa, tekemislistaa, kauppalistaa, virkkauslistaa... Listaa, listaa, enemmä listaa! Koko joulu viikon mä suhasin edes takas nähden ihania ystäviä ja tehden kotiasioita.
Tämä joulu oli pitkään aikaan sellainen joulu, jolloin lähdettiin pois. Ollaan Kn kanssa monena jouluna jääty keskenämme kotiin ja vietetty joulu ihan keskenään. on muuten ollut iahnia jouluja ne. No, mutta... aikaisempina jouluina olen kovasti ehtinyt tekemään kaikkea: lahjoja, leipomuksia, siivouksia, ostoksia ja ruokaa. toisin sanoen olen ehtinyt tekemään kaikkea vaikka olen samaan aikaan ollut töissä ja mun työt ei joulunaikana ole mitään ihan 8-16 välistä vaan vähän enemmän sellaista 24/7 tyyppistä. Mutta miten kävi tänä vuonna: viimeisenä iltana vielä virkkailin lahjoja, K leipoi piparit perjantai-iltana, kun minä en itse kerennyt, joulutorttuja en tehnyt yhtään pellillistä, samoin tekemättä jäi perunapiirakat (joita teen joka joulu), lahjojen paketointi jäi viimetinkaan ja kaikki koristeetkin vielä ripustin vasta perjantaina (aaton aaton aatto), jolloin yleensä on ollut jo kaikki valmista.
Yhteenveto:
MÄ EN KÄSITÄ MIHIN SE AIKA TÄÄLLÄ LAPSEN KANSSA KOTONA HUPENEE???
No, mutta... lauantaina päästiin kuin päästiinkin lähtemään kohti Nådendalia tosin kaikkea muuta kuin valoisaan aikaan kuten oli alunperin tarkoitus. Auto (siis meidän pieni punto) oli lastattu ihan täyteen tavaraa. Hyvä jos itse mahduimme sisään. Leo kitisi kaukalossaan ja mulla alkoi tulla jo olo, että pitäisikö sitä sittenkin jäädä kotiin... Mutta kun auto käynnistyi ja lähti liikkeelle, Leo rauhoittui ja mullekin alkoi Rajattoman joululevyn soidessa tulla pienoinen jouluolo :)
Turkuun päästyämme käväisimme Duusin luona vaihtamassa paketit ja tervehtimässä myös Heppua. Oli muuten ehkä maailman hienoin tuo Hepun asunto ja se Wii! Leo kyllä ihan selvästi sanoi, että se tahtoo sellaisen ;) En mä mitään, mut kun tuo Leo...
Perillä oltiin seitsämän aikaan sen jälkeen kun olimme moikannut myös kummipoikaa. vastassa oli ei yhtään stressaantunut äiti ja isä sekä siskonen. Toinen siskonen tuli myöhemmin (kun ei asu enää kotona).
Joulun aika sujui leppoisasti ja rauhallisesti niin kuin pitääkin.
Lauantai-iltana käytiin saunassa, paistettiin kinkkua, kuunneltiin joulumusaa, tehtiin viimeisiä ruokia valmiiksi, jutusteltiin mukavia ja paijailtiin Leoa.
Sunnutaina aattona Laurelin heräili ajoissa ennen yhdeksää ja nautti rauhassa aamukahvinsa äidin seurassa. Leo nukkui Kn kainalossa joten hiljaista oli :) Pikku hiljaa sitä kaikki sitten nousi ylös ja puolilta päivin syötiin perinteisesti joulupuuro. Sitä ennen oltiin jo käyty naapureissa viemässä viimeisiä joulutervehdyksiä, koristeltu kuusi ja vaikka mitä.
Kolmen aikaan lämmitettiin ihanainen puusauna ja haettiin isovanhemmat. Minulla on siis vielä molemmat isoäidit elossa (papat valitettavasti kuolleet), joten joulua vietettiin ihan neljän sukupolven voimin :) Saunassa oli Leokin mukana ja tapansa mukaan nautti suuresti varsinkin siinä kohtaa kun pääsi maidon makuun! hih ;)
Ihanuuksia oli joulupöytä täynnä niin että jouduttiin ottamaan pari apupöytää avuksi! arjolla oli erilaisia kaloja (isä ei syö lihaa, joten piti olla kinkulle vaihtoehtoja) kuten sinappisilakkaa, sitruunasilakkaa, lasimestarinsilliä, graavilohta, siikaa sekä vastasavustettua lohta (oli ihan lämmintä ja NIIIN hyvää). Pöydästä löytyi myös itsetehtyä piimäjuustoa, marinoituja fetoja, rosollia (ei niin hyvää), marinoituja valkosipuleita, perinteiset laatikot, paistikastiketta ja lihapullia (toinen sisko ei syö kinkkua) sekä kinkku. Äidillä menee joskus hieman tuo joulupöydän varustelu, kun mistään ei voi luopua ja sitten pitää aina kokeilla jotain uutta. Mutta hyvää oli en valita eikä valita Kkaan. Pääsi niin notkuvaaan pöytään tuon pohjattoman vatsansa kanssa ja sai (ihme kyllä) vatsansa täyteen :) Jälkiruuaksi äiti oli vielä siskojen avustuksella tehnyt ihanaisen Marianne-suklaa jäädykkeen. Tarjolle oli laitettu myös jäisiä karpaloita kuuman kinuskikastikkeen kanssa. NAM NAM NAM ja SLURPS!
Pian ruuan jälkeen siskonen sekä äiti ja isä lähtivät viemään väsyneitä isoäitejä koteihinsa. Sieltä palattuaa alkoi sitten lahjojen availu. Ihania lahjoja olivat kaikki meille antaneet - kiitos tuhannesti! Mitään turhista taikka hyödytöntä ei saatu :) Lahjoja oli kyllä ihan hirmuisesti! Olinko muka ollut niin kiltti? No, kaipa tuo Leon maailmaan saattaminen oli sitten se kiltti teko tänä vuonna, millä tuon kaiken ansaitsin (?!?).
Mutta muun muassa tällaisia asioita saim:
- Pitkän pitkä raidalliset villasukat (minun oli sellaiset kirjavat ja Kn mustavalkoiset)
- vihreä iPod Nano (tämä oli Klta)
- lahjakortti hierontaan
- PMMPn ja Oasiksen levyt
- Lapinlahden lintujen Ehkä kaikki -DVD (tämän K sai minulta)
- Ihanus pääkallo-tuttipullo ja -ruokalappu Leolle
- hirmuisesti ihania vaateita ja leluja Leolle, Lauralle ja Klle (siis nuo lelut oli Leolle)
- Triptrapin syöttötuoli (ei saatu vielä mutta luvattiin sitten uuteen kotiin :)!)
- pehmyt valkoinen lammastalja (Leo muuten nauttii kölliä sen päällä ainakin ilman vaatteita)
- Mustikansininen mariskooli
- lakanat ja pöytäliina
- paljon herkkuja
- ja paljon muuta
Naapureilta saimme (oli vähän noloa, kun ei ollut niille oikeastaan muuta kuin kortti) niiden itse kirjoittaman kirjan juustoista ja viineistä. Mutta ystäville tiedoksi, että seuraavaksi meillä pidetään juusto-viini-maistattelu-juhlat :D!
Jouluaatto päättyi kesken Suomi rock -pelin pelaajien väsymykseen kello 01.00.
Joulupäivänä Laurelin heräsi Leon kanssa reippaasti kello 7 ja lähti kahdeksaksi kirkkoon. Perinteinen jouluyön messu vaihdettiin jouluaamun sanajumalanpalvelukseen, kun toimittajat olivat aamulla tutummat ja kivemmat. Leo heti ens alkuun pelästyi urkujen pauhinaa, mutta rauhottui sitten heti, mutta koko jumalanpalveluksen ajan sillä oli ihan hirmuisesti asiaa, että melein hävetti. Aina kun laulettiin poika oli ihan hiljaa ja kuunteli, mutta muuten se sitten piti omaa liturgiaa papin ohella. Onneksi ei kukaan katsonut kovinkaan pahasti ja erän vanhempi nainenkin tuli toimituksen jälkeen tervehtimään ja katsomaan kirkkokansan pienintä. :)
Muuten päivä meni lököillessä. Käytiin me tosin päivällä kävelemässä ja siskosen luona jouluglögillä :)
Illalla meidät oli (tai itse mä meidät kutsuin) kutsuttu serkun luo joulupäivän karaokeen. Paikalla oli serkun ja hänen miehensä ystäviä ja me. Aluksi oli Leokin, mutta sitten äiti ja isä tuli hakemaan sen nukkumaan, kun alkoi pienen silmäluomet painamaan.
Tultiin hieman kesken pelin paikalle: porukka oli aloittanut Suomirock -pelin pelaamisen, mutta ei ollut päässyt kovinkaan pitkälle, joten mentiin mukaan aloittaen alusta. Peliä pelattiin pareittain, joten loogisesti olimme Kn kanssa parit. Mehän vietiin se peli ihan kuus-nolla. Suomirockgurut siis kuittasivat! :) Alkoholipitoisuus alkoi olla sen verran korkeella, että alkoi olla aika ottaa mikki kauniiseen käteen ja aloittaa illan karaoke konsertti. Serkkusella on omat vehkeet, joita sitten luukutettiin volumetason koko ajan noustessa. Kaikki lauloi jopa Kkin, joka aina väittää ettei se osaa laulaa, mutta musta se oli melkein paras, kun se veti Backseatin ihan hirmuisella asenteella ;) Ihanainen K!
Tapaninpäivä olikin sitten kotiinlähtö päivä, kun tuolla Klla on nämä välipäivät töitä. Ennen lähtöä kuitenkin käytiin vielä mamman ja mummin luona sekä saunassa. Matkaan päästiin vasta niin, että oltiin puoli kymmenen aikaan illalla kotona joten ei taaskaan valoisassa ajamista.
Mutta on se kumma kun ei ihmiset osaa ajaa jonossa! Tuossa Turku-Helsinki välillä nähtiin jos jonkin näköisiä teiden ritareita, jotka aivan pimeällä (ei katuvaloja), liukkaalla ja sulkuviivojen kohdilla teki sellaisia itsemurhaohituksia. Samoin niitä perseissä roikkujia ja jarruttelijoita riitti joka puskuriin. Olipas ärsyttäviä. Meinattiin muutamasta pellestä soittaa ihan poliisilla asti.
Tänään onkin ollut sitten päivä, josta ei hirveesti tarvi laittaa mitään mainintaa. IPodia olen täytellyt ja järjestellyt lahjoja paikoilleen.
Leolle on tulossa hampaita, joita se kitisee koko ajan. Sen ikeniä saisi olla koko ajan hankaamassa ja viilentelemässä. Tarvii varmaan alkaa tuota hammasharjaa lähteä kaupasta huomenna hakemaan...
Siinä se meidän joulu sitten olikin. Hirmuisen ihanaa oli viettää joulua pitkästä aikaa lapsuudenkodissa perheen kanssa.
ps. lisään noita joulukuvia myöhemmin, kun saan ne tuolta kamerasta ulos :)
Turkuun päästyämme käväisimme Duusin luona vaihtamassa paketit ja tervehtimässä myös Heppua. Oli muuten ehkä maailman hienoin tuo Hepun asunto ja se Wii! Leo kyllä ihan selvästi sanoi, että se tahtoo sellaisen ;) En mä mitään, mut kun tuo Leo...
Perillä oltiin seitsämän aikaan sen jälkeen kun olimme moikannut myös kummipoikaa. vastassa oli ei yhtään stressaantunut äiti ja isä sekä siskonen. Toinen siskonen tuli myöhemmin (kun ei asu enää kotona).
Joulun aika sujui leppoisasti ja rauhallisesti niin kuin pitääkin.
Lauantai-iltana käytiin saunassa, paistettiin kinkkua, kuunneltiin joulumusaa, tehtiin viimeisiä ruokia valmiiksi, jutusteltiin mukavia ja paijailtiin Leoa.
Sunnutaina aattona Laurelin heräili ajoissa ennen yhdeksää ja nautti rauhassa aamukahvinsa äidin seurassa. Leo nukkui Kn kainalossa joten hiljaista oli :) Pikku hiljaa sitä kaikki sitten nousi ylös ja puolilta päivin syötiin perinteisesti joulupuuro. Sitä ennen oltiin jo käyty naapureissa viemässä viimeisiä joulutervehdyksiä, koristeltu kuusi ja vaikka mitä.
Kolmen aikaan lämmitettiin ihanainen puusauna ja haettiin isovanhemmat. Minulla on siis vielä molemmat isoäidit elossa (papat valitettavasti kuolleet), joten joulua vietettiin ihan neljän sukupolven voimin :) Saunassa oli Leokin mukana ja tapansa mukaan nautti suuresti varsinkin siinä kohtaa kun pääsi maidon makuun! hih ;)
Ihanuuksia oli joulupöytä täynnä niin että jouduttiin ottamaan pari apupöytää avuksi! arjolla oli erilaisia kaloja (isä ei syö lihaa, joten piti olla kinkulle vaihtoehtoja) kuten sinappisilakkaa, sitruunasilakkaa, lasimestarinsilliä, graavilohta, siikaa sekä vastasavustettua lohta (oli ihan lämmintä ja NIIIN hyvää). Pöydästä löytyi myös itsetehtyä piimäjuustoa, marinoituja fetoja, rosollia (ei niin hyvää), marinoituja valkosipuleita, perinteiset laatikot, paistikastiketta ja lihapullia (toinen sisko ei syö kinkkua) sekä kinkku. Äidillä menee joskus hieman tuo joulupöydän varustelu, kun mistään ei voi luopua ja sitten pitää aina kokeilla jotain uutta. Mutta hyvää oli en valita eikä valita Kkaan. Pääsi niin notkuvaaan pöytään tuon pohjattoman vatsansa kanssa ja sai (ihme kyllä) vatsansa täyteen :) Jälkiruuaksi äiti oli vielä siskojen avustuksella tehnyt ihanaisen Marianne-suklaa jäädykkeen. Tarjolle oli laitettu myös jäisiä karpaloita kuuman kinuskikastikkeen kanssa. NAM NAM NAM ja SLURPS!
Pian ruuan jälkeen siskonen sekä äiti ja isä lähtivät viemään väsyneitä isoäitejä koteihinsa. Sieltä palattuaa alkoi sitten lahjojen availu. Ihania lahjoja olivat kaikki meille antaneet - kiitos tuhannesti! Mitään turhista taikka hyödytöntä ei saatu :) Lahjoja oli kyllä ihan hirmuisesti! Olinko muka ollut niin kiltti? No, kaipa tuo Leon maailmaan saattaminen oli sitten se kiltti teko tänä vuonna, millä tuon kaiken ansaitsin (?!?).
Mutta muun muassa tällaisia asioita saim:
- Pitkän pitkä raidalliset villasukat (minun oli sellaiset kirjavat ja Kn mustavalkoiset)
- vihreä iPod Nano (tämä oli Klta)
- lahjakortti hierontaan
- PMMPn ja Oasiksen levyt
- Lapinlahden lintujen Ehkä kaikki -DVD (tämän K sai minulta)
- Ihanus pääkallo-tuttipullo ja -ruokalappu Leolle
- hirmuisesti ihania vaateita ja leluja Leolle, Lauralle ja Klle (siis nuo lelut oli Leolle)
- Triptrapin syöttötuoli (ei saatu vielä mutta luvattiin sitten uuteen kotiin :)!)
- pehmyt valkoinen lammastalja (Leo muuten nauttii kölliä sen päällä ainakin ilman vaatteita)
- Mustikansininen mariskooli
- lakanat ja pöytäliina
- paljon herkkuja
- ja paljon muuta
Naapureilta saimme (oli vähän noloa, kun ei ollut niille oikeastaan muuta kuin kortti) niiden itse kirjoittaman kirjan juustoista ja viineistä. Mutta ystäville tiedoksi, että seuraavaksi meillä pidetään juusto-viini-maistattelu-juhlat :D!
Joulupäivänä Laurelin heräsi Leon kanssa reippaasti kello 7 ja lähti kahdeksaksi kirkkoon. Perinteinen jouluyön messu vaihdettiin jouluaamun sanajumalanpalvelukseen, kun toimittajat olivat aamulla tutummat ja kivemmat. Leo heti ens alkuun pelästyi urkujen pauhinaa, mutta rauhottui sitten heti, mutta koko jumalanpalveluksen ajan sillä oli ihan hirmuisesti asiaa, että melein hävetti. Aina kun laulettiin poika oli ihan hiljaa ja kuunteli, mutta muuten se sitten piti omaa liturgiaa papin ohella. Onneksi ei kukaan katsonut kovinkaan pahasti ja erän vanhempi nainenkin tuli toimituksen jälkeen tervehtimään ja katsomaan kirkkokansan pienintä. :)
Muuten päivä meni lököillessä. Käytiin me tosin päivällä kävelemässä ja siskosen luona jouluglögillä :)
Illalla meidät oli (tai itse mä meidät kutsuin) kutsuttu serkun luo joulupäivän karaokeen. Paikalla oli serkun ja hänen miehensä ystäviä ja me. Aluksi oli Leokin, mutta sitten äiti ja isä tuli hakemaan sen nukkumaan, kun alkoi pienen silmäluomet painamaan.
Tultiin hieman kesken pelin paikalle: porukka oli aloittanut Suomirock -pelin pelaamisen, mutta ei ollut päässyt kovinkaan pitkälle, joten mentiin mukaan aloittaen alusta. Peliä pelattiin pareittain, joten loogisesti olimme Kn kanssa parit. Mehän vietiin se peli ihan kuus-nolla. Suomirockgurut siis kuittasivat! :) Alkoholipitoisuus alkoi olla sen verran korkeella, että alkoi olla aika ottaa mikki kauniiseen käteen ja aloittaa illan karaoke konsertti. Serkkusella on omat vehkeet, joita sitten luukutettiin volumetason koko ajan noustessa. Kaikki lauloi jopa Kkin, joka aina väittää ettei se osaa laulaa, mutta musta se oli melkein paras, kun se veti Backseatin ihan hirmuisella asenteella ;) Ihanainen K!
Tapaninpäivä olikin sitten kotiinlähtö päivä, kun tuolla Klla on nämä välipäivät töitä. Ennen lähtöä kuitenkin käytiin vielä mamman ja mummin luona sekä saunassa. Matkaan päästiin vasta niin, että oltiin puoli kymmenen aikaan illalla kotona joten ei taaskaan valoisassa ajamista.
Mutta on se kumma kun ei ihmiset osaa ajaa jonossa! Tuossa Turku-Helsinki välillä nähtiin jos jonkin näköisiä teiden ritareita, jotka aivan pimeällä (ei katuvaloja), liukkaalla ja sulkuviivojen kohdilla teki sellaisia itsemurhaohituksia. Samoin niitä perseissä roikkujia ja jarruttelijoita riitti joka puskuriin. Olipas ärsyttäviä. Meinattiin muutamasta pellestä soittaa ihan poliisilla asti.
Tänään onkin ollut sitten päivä, josta ei hirveesti tarvi laittaa mitään mainintaa. IPodia olen täytellyt ja järjestellyt lahjoja paikoilleen.
Leolle on tulossa hampaita, joita se kitisee koko ajan. Sen ikeniä saisi olla koko ajan hankaamassa ja viilentelemässä. Tarvii varmaan alkaa tuota hammasharjaa lähteä kaupasta huomenna hakemaan...
Siinä se meidän joulu sitten olikin. Hirmuisen ihanaa oli viettää joulua pitkästä aikaa lapsuudenkodissa perheen kanssa.
ps. lisään noita joulukuvia myöhemmin, kun saan ne tuolta kamerasta ulos :)
Kommentit