Olen tänään miettinyt monia asioita. Kuulostaapa hyvältä. En nimittäin ole pohdiskellut muita asioita kuin riittääköhän mun maito, milloinkohan mä oon ihan oikeesti kaikin tavoin toipunut synnytyksestä, milloinkohan tuo suursyömäri on viimeksi safkannut ja että milloin päästäisiin säännölliseen rytmiin.. Mutta nyt siis pientä pohdiskelua..
Asia1. Tajusin, että seuraavat oikeasti täyspitkät yöunet eli noin 8 tuntia putkeen, saisimme nukkua hyvällä tuurilla ehkä PUOLEN VUODEN päästä! IIIK! Ei siis moneen kuukauteen levollisia, keskeytymättömiä Kn kainalossa vietettyjä öitä, vaan öitä täynnä vaippojen vaihtoja, syöttöjä, kitinää, nousuja ja lyhyitä torkunomaisia unipätkiä. Kuinka kukaan ei kertonut tätä ääneen ENNEN kuin päätimme yleensäkään ajatella perheen perustamista??? Hyvästit siis rakkaat yöt. Tapaamme ehkä puolen vuoden kuluttua, snif.
Asia 2 hmm... taisin jo unohtaa mikä se oli... Josta pääsen sitten taas siihen, että jos raskauden aikana muuttui höperöksi, asioita unohtelevaksi ja hajamieliseksi, niin lapsen syntymän jälkeen tämä hajamielisyys on vain lisääntynyt. Imetyskö mun järkeni on vienyt? Tämä asioiden unohtelu on yksi oire. Toinen on sanojen unohtelu.. Saattaa mennä monta minuuttia jonkun sanan haussa. Ei vain kertakaikkiaan muista esim. mikä on se sana tai se asia, jolla kirjoitetaan siis se mitä painellaan kun halutaan saada näytölle kirjaimia. Aivan, tällaiselle tasolle olen vajonnut.
Kolmas oire, joka on melkein pahin näistä, ilmenee täällä kotona. Aamulla herätessäni mietin, mitä päivän aikana tekisi. Sitä sitten päättää esim. ensimmäisenä laittaa pyykkikoneen pyörimään. Sitä ennen poika kuintenkin haluaa apetta, jonka jälkeen pitääkin käydä vaihtamassa puhtaat vaipat kökkösten tilalle. Siinä vaiheessa ole jo unohtanut, että ajatuksenani oli pistää kone pyörimään. No, poika nukastaa hetkeksi ja menen laittamaan aamiasta myös itselleni. Matkalla huomaan kuitenkin, että tiskikoneen voisi tyhjentää. Koneen tyhjennyksen aikana saattaa puhelin soida ja puhelun aikana unohdan tiskikoneen. Puhelun jälkeen totean, että suihku olisi aika poikaa, joten menen suihkuun. Sitten vaatteet päälle, jota ennen huomaan että se pyykkikone on edelleen käynnistämättä. Sitä enne voisin kuitenkin pestä hampaat, joka keskeytyy kuitenkin pojan huudon takia. Saan vain hammastahnan puristettua harjaan. Päivä kuluu ja iltapäivällä huomaan, että pyykkikone ei ole pyörinyt, tiskikoneen tyhjennys on kesken, en ole syönyt vielä aamiaista, kuljen edelleen puolipukeissa pyyhe hiuksissa ja hammasharja makaa lavuaarin reunalla hammastahna kuivuneena harjasosaan. Ei siis ole helppoa elää tyhjän pään kanssa.
Asia, mikä on muuten tuossa meidän Madossa huvittanut melkeimpä eniten (jos ei lasketa sen niin höpöjä ilmeitä), on se millaista ääntä se pitää. Nyt en siis puhu siitä, kuinka se nälän tullen huutaa kuin sikaa tapettaisiin tai kuinka se syödessä kuulsotaa siltä kuin se juoksisi maratonia,vaan siitä mitä kieltä sen peppu puhuu. On aivan tolkutonta, että niiiiin pienestä pepusta voi lähteä niiiin suuri ääni. Joskus sitä luulee,e ttä meistätoinen päästelee ääniä, mutta se onkin tuo reilu kolme kiloinen rääpäle, joka pöräyttelee. Joo, olipas hölmä juttu, mutta piti tämäkin tässä mainita, koska se on joskus aika uskomaton...!
Jeps, mutta tänään oltiin päivällä pienellä kävelyllä ja asioiden hoitoreissulla. Meidän piti aluksi käydä vain apteekissa ja kaupassa sekä laittaa muutama kirje postiin, mutta sitten ajauduimme kuin ajauduimmekin taas Selloon. Siellä aikamme eräitä kehyksiä etsittyämme päätimme suunnata nokkamme kohti Ikean suurta valikoimaa, joten ei kun bussi pysäkille ja matkaan. Kuskina käyttämällämme linjalla oli varmaan entinen rallikuski - otaksun. Sen verran kaaho se oli. Jouduin roikkumaan kaikin voiin tangossa kiinni, bussin kaahatessa tuhatta ja sataa kunikaantien kurveja. Aika moinen matka... Ikeasta löysimme kuin löysimmekin etsimämme:
Kaupassa tein muuten uuden löydön. Olen täysin koukkuuntunut erilaisiin maustettuihin kivennäisvesiin, joista viime aikojen suosikki on ollut Novellen vadelmamaku. Nyt kaupan hyllyltä löysin kuintekin uuden puolen litran uutuude maultaan karpalo-greippi, joka kokeilun jälkeen oli virkistävä ja raikas ja erittäin hyvän makuinen :)
Mukava päivä oli! Huomenna pidämme sitten kotipäivän. Tarjolla olisi yksi tiskipöydän raivaus ja muutaman vaatekappaleen silitys ja tietenkin mussukan kanssa jutustelua.
Sille muuten by the way on silmistä tullut sellaiset vaaleamman siniset.. jospa ne nyt jäisi vaikka sellaisiksi, kun ei niistä nyt vihreitä enää voi tulla..
Kolmas oire, joka on melkein pahin näistä, ilmenee täällä kotona. Aamulla herätessäni mietin, mitä päivän aikana tekisi. Sitä sitten päättää esim. ensimmäisenä laittaa pyykkikoneen pyörimään. Sitä ennen poika kuintenkin haluaa apetta, jonka jälkeen pitääkin käydä vaihtamassa puhtaat vaipat kökkösten tilalle. Siinä vaiheessa ole jo unohtanut, että ajatuksenani oli pistää kone pyörimään. No, poika nukastaa hetkeksi ja menen laittamaan aamiasta myös itselleni. Matkalla huomaan kuitenkin, että tiskikoneen voisi tyhjentää. Koneen tyhjennyksen aikana saattaa puhelin soida ja puhelun aikana unohdan tiskikoneen. Puhelun jälkeen totean, että suihku olisi aika poikaa, joten menen suihkuun. Sitten vaatteet päälle, jota ennen huomaan että se pyykkikone on edelleen käynnistämättä. Sitä enne voisin kuitenkin pestä hampaat, joka keskeytyy kuitenkin pojan huudon takia. Saan vain hammastahnan puristettua harjaan. Päivä kuluu ja iltapäivällä huomaan, että pyykkikone ei ole pyörinyt, tiskikoneen tyhjennys on kesken, en ole syönyt vielä aamiaista, kuljen edelleen puolipukeissa pyyhe hiuksissa ja hammasharja makaa lavuaarin reunalla hammastahna kuivuneena harjasosaan. Ei siis ole helppoa elää tyhjän pään kanssa.
Asia, mikä on muuten tuossa meidän Madossa huvittanut melkeimpä eniten (jos ei lasketa sen niin höpöjä ilmeitä), on se millaista ääntä se pitää. Nyt en siis puhu siitä, kuinka se nälän tullen huutaa kuin sikaa tapettaisiin tai kuinka se syödessä kuulsotaa siltä kuin se juoksisi maratonia,vaan siitä mitä kieltä sen peppu puhuu. On aivan tolkutonta, että niiiiin pienestä pepusta voi lähteä niiiin suuri ääni. Joskus sitä luulee,e ttä meistätoinen päästelee ääniä, mutta se onkin tuo reilu kolme kiloinen rääpäle, joka pöräyttelee. Joo, olipas hölmä juttu, mutta piti tämäkin tässä mainita, koska se on joskus aika uskomaton...!
Jeps, mutta tänään oltiin päivällä pienellä kävelyllä ja asioiden hoitoreissulla. Meidän piti aluksi käydä vain apteekissa ja kaupassa sekä laittaa muutama kirje postiin, mutta sitten ajauduimme kuin ajauduimmekin taas Selloon. Siellä aikamme eräitä kehyksiä etsittyämme päätimme suunnata nokkamme kohti Ikean suurta valikoimaa, joten ei kun bussi pysäkille ja matkaan. Kuskina käyttämällämme linjalla oli varmaan entinen rallikuski - otaksun. Sen verran kaaho se oli. Jouduin roikkumaan kaikin voiin tangossa kiinni, bussin kaahatessa tuhatta ja sataa kunikaantien kurveja. Aika moinen matka... Ikeasta löysimme kuin löysimmekin etsimämme:
Syvät kehykset. Toivottavasti tämä on riittävän kokoinen... Mitat on about 23x23x4,5cm. (Hannalle tiedoksi, jos satut lukemaan...) Ikeasta lähdimme iloisina kotiin tällä kertaa tosin puntolla. K oli tullut meitä hakemaan kaukalon ja silmälasien kera (jotka olin tyylikkästi unohtanut kylpyhuoneeseen) :)
Kaupassa tein muuten uuden löydön. Olen täysin koukkuuntunut erilaisiin maustettuihin kivennäisvesiin, joista viime aikojen suosikki on ollut Novellen vadelmamaku. Nyt kaupan hyllyltä löysin kuintekin uuden puolen litran uutuude maultaan karpalo-greippi, joka kokeilun jälkeen oli virkistävä ja raikas ja erittäin hyvän makuinen :)
Mukava päivä oli! Huomenna pidämme sitten kotipäivän. Tarjolla olisi yksi tiskipöydän raivaus ja muutaman vaatekappaleen silitys ja tietenkin mussukan kanssa jutustelua.
Sille muuten by the way on silmistä tullut sellaiset vaaleamman siniset.. jospa ne nyt jäisi vaikka sellaisiksi, kun ei niistä nyt vihreitä enää voi tulla..
Kommentit