Aloitetaan Perjantaista:
1. Retkeilyä
Perjantaina mietimme pojan kanssa, mitä sitä tänään tekisi. Toki listasta olisi löytynyt siivousta ja leipomista (anoppi ja appi kävi lauantaina), mutta jostain syystä se ei tällä kertaa huvittanut meitä. Halusimme jotain parempaa ja kivempaa! Mikä siis olisikaan mukavempaa kuin lähteä pienelle retkelle :)
Matkaan työpaikalta lähti mukaan niinkin huippu juttu kuin oma kappale uudesta Laulukirjasta! Niin siis mikä? No, kun vielä työpaikkailin, olin mukana projektissa, jossa teimme (siis toimitimme) itse itsellemme oman seurakunnan laulukirjan. Tavoitteena oli tehdä sellainen kirja, jossa olisi kaikki mahtavat ja hyvät biisit, joita olisi mukava nuorten kansa laulaa. Mukaan halusimme mahdollisimman monipuolisen kattauksen suomalaisten lauluntekujöiden biiseistä, kuten myös virsiä, messuja ja joitain ulkomaalaisia helmiä. Kirjaan piti tulla myös nuorille uusia biisejä, joista saattaisi tulla uusia hittejä ;) Ja nyt tässä juuri nyt kirjoittaessani saan ihailla tätä kaunokaista, josta tuli NIIIN hieno! Ja juuri sellainen kuin halusimmekin! Ja mikä hivelevintä, kirjan alkulehdillä komeilee myös allekirjoittaneen nimi :D JEEE!!!
2. Lisää retkeilyä
Kotiin kun päästiin tuli Nixon Kn hakemana meille kyläilemään. Pojilla oli tarkoituksena pitää vihdoin varpajaiset, tuplana! Pari viikkoa meidän tapauksen syntymän jälkeen myös siis heille oli tullut pieni tapaus perheeseen. Me äitiosastot kiittelemme, että pidettiin vain yhdet pippalot isyyksien kunniaksi... Mutta siis, koska tällaista asiaa poikien piti päästä juhlistamaan (Huom! en oikeasti ole kiukkuinen tai mitenkään vastaan tätä asiaa, vaikka se saattaa jonkun korvaan siltä kuulostaakin!), piti meidän, pienen pojan ja minun, lähteä myös iltaretkelle. Tälläkin kertaa matka suuntasi työpaikalle: seurakuntamme nuorten kahvilaan.
Kuten arvata saatoi, olimme sen ajan kun siellä olimme, piiritettyinä. Ihailua, ihailua ja vielä kerran ihailua! Oli kyllä mukava nähdä "omia" nuoria, mutta kyllä mulle matkalla selvisi, ettei töihin ole kyllä yhtään ikävä. On niin miljoona kertaa mukavampi olla kotosalla pojan kanssa kuin missään muualla!
Sen verran pitää hehkutella vielä, että on niiiin mukavaa matkustella pojan kanssa. Se on ihan sama mihin hyrisevään kulkuneuvoon sen laittaa, on varma nakki, että Matonen koisaa! Ei siis tarvinnut yhtään seurustella kundin kanssa samaan aikaan takapenkille kun ajoi autoa. Vaikka kiukutti juuri ennen auton käynnistämistä, tuli hiljaista alta aikayksikön, kun auto alkoi hurisemaan! Huippua!
Perjantai sujui mukavasti, vaikka oli pitkä päivä, mutta niin kivaa ei ollut, kun K tuli yöllä, vaikkakin jo yhden aikaan, kotiin ja osoittautui erittäin seuralliseksi ja halukkaaksi höpötellä. Tosin yöllä siitä ei ollut mitään apua, ARGH!
3. Aamiaista...
4. Isovanhempien vierailua
Kn vanhemmat tulivat lauantainratoksi piipahtamaan ja tarvehtimään pojanpoikaansa. Päivä venähti hieman pitkäksi, kun K tuunasi ja korjaili vanhempiensa konetta, joka oli jumittunut totaalisesti niin, ettei edes pasianssia pystynyt pelaamaan :(! Mutta Koska K on niiin taitava, on kone nyt kunnossa :)!! Käytiin päivän aikana kävelyllä, syötiin pitkästä aikaa karjalanpaistia (jonka itse omin pikku kätösin valmistin, hih) ja höpöteltiin niitä näitä. Oli kiva, kun kävivät!
Lauantai loppu päivä menikin sitten sellaisessa lököilyssä ja röhnäilyssä. Ei vain pystynyt tekemään mitään!
5. Piitkät päiväkävelyt
Sununtai-iltapäivällä teimme piiiitkän päiväkävelyn. Harrastimme Kn kanssa ennen pienen syntymää ja ennen kuin Laurelinista tuli niin iso, ettei pystynyt enää kävelemään, iltakävelyitä pitkin ja poikin Leppävaaraa. Joskus huristimme autolla johonkin uuteen paikkaan ja teimme siellä kävelylenkin. Loppuraskaudesta tämä kivuus piti keskeyttää, mutta nyt on taas sellainen olo, ettänäitä kivuuksia voidaan jatkaa :)
Näillä kävelyillä meille tulee kuin vahingossa puhuttua kaikista asioista, jotka ovat mietityttäneet jompaa kumpaa. On monta asiaa ratkottu ja päätetty juuri näiden käppäilyjen aikana! Ja niin tehtiin nytkin :) Saimme jutskailtua paljon sellaisia asioita, joita ei tule kotosalla puhuttua. Ja Mato nukkui koko reissun ajan!
Sunnuntain kunniaksi oli taas pienen kylpypäivä, jonka jälkeen Mato puettiin isin mukaan mr. tankinkuljettaja hankyksi!
6. Leipomuksia
Kävelyn jälkeen leivoimme yhdessä iltakahvia varten sellaisen herkkupiirakan! Ihan perus murutaikinapohja, mutta päälle tuli vadelmia sekä sellainen sorsseli, jossa Inganin kevytvaniljajorguttia, vaniljatuorejuustoa, kananmuna ja sitruunamehua. Niiiiin hyvää! Yhdessä leipominen on parasta :)
Kn vanhemmat tulivat lauantainratoksi piipahtamaan ja tarvehtimään pojanpoikaansa. Päivä venähti hieman pitkäksi, kun K tuunasi ja korjaili vanhempiensa konetta, joka oli jumittunut totaalisesti niin, ettei edes pasianssia pystynyt pelaamaan :(! Mutta Koska K on niiin taitava, on kone nyt kunnossa :)!! Käytiin päivän aikana kävelyllä, syötiin pitkästä aikaa karjalanpaistia (jonka itse omin pikku kätösin valmistin, hih) ja höpöteltiin niitä näitä. Oli kiva, kun kävivät!
Lauantai loppu päivä menikin sitten sellaisessa lököilyssä ja röhnäilyssä. Ei vain pystynyt tekemään mitään!
5. Piitkät päiväkävelyt
Sununtai-iltapäivällä teimme piiiitkän päiväkävelyn. Harrastimme Kn kanssa ennen pienen syntymää ja ennen kuin Laurelinista tuli niin iso, ettei pystynyt enää kävelemään, iltakävelyitä pitkin ja poikin Leppävaaraa. Joskus huristimme autolla johonkin uuteen paikkaan ja teimme siellä kävelylenkin. Loppuraskaudesta tämä kivuus piti keskeyttää, mutta nyt on taas sellainen olo, ettänäitä kivuuksia voidaan jatkaa :)
Näillä kävelyillä meille tulee kuin vahingossa puhuttua kaikista asioista, jotka ovat mietityttäneet jompaa kumpaa. On monta asiaa ratkottu ja päätetty juuri näiden käppäilyjen aikana! Ja niin tehtiin nytkin :) Saimme jutskailtua paljon sellaisia asioita, joita ei tule kotosalla puhuttua. Ja Mato nukkui koko reissun ajan!
Sunnuntain kunniaksi oli taas pienen kylpypäivä, jonka jälkeen Mato puettiin isin mukaan mr. tankinkuljettaja hankyksi!
6. Leipomuksia
Kävelyn jälkeen leivoimme yhdessä iltakahvia varten sellaisen herkkupiirakan! Ihan perus murutaikinapohja, mutta päälle tuli vadelmia sekä sellainen sorsseli, jossa Inganin kevytvaniljajorguttia, vaniljatuorejuustoa, kananmuna ja sitruunamehua. Niiiiin hyvää! Yhdessä leipominen on parasta :)
7. Ostoksilla
Maantaina kävimme koko perhe yhdessä ruokakaupassa ja poikkesimme sitten menomatkalla lastenvaateliikkeisiin, jospa löytäisimme Madolle viikonlopun häitä varten jotkut juhlavetimet. Muutaman kaupan jälkeen löysimmekin söpöset vetimet juhlia varten. Täytyyhän sitä pojallakin olla hienot vaatteet, jos kerran ollaan niinkin hienoihin juhliin, kuin häihin menossa :D
Kassiin tuli mukaan Vaaleansiniset lappuhaalarit ja valkoinen body, jossa kaulukset. Kyllä kelpaa!
8. Elokuvaa ja hyvää ruokaa
Tiistai-aamu valkeni aikaisin, kun päivän ohjelmaan kuului treffit HannaKristiinan ja Mirkun kanssa. Olimme sopineet, että tapaamme kymmeneltä Kinopalatsilla ja menemme elokuviin. Onpas muuten oikeasti mukavaa, että elokuvateatterit järjestelevät tuollaisia Baby-Bio -näytöksiä, jotta me lapsellisetkin pääsemme elokuviin ilman, että tarvitsee kissojen ja koirien kanssa metsästellä lastenvahtia!
Tällä kertaa ohjelmistossa oli Pedro Almodoverin Volver, joka kertoi Penélope Cruzin esittämästä nuoresta äidistä, jolla on synkkä menneisyys sekä tämän äidistä, joka palaa kuoltuaan paikkaamaan asioita, joita ei pystynyt eläessään selvittämään. Arviona sanoisin, että pidin elokuvasta, mutta olisi ollut nautinnollisempi ja todennäköisesti vielä parempi, jos ei sali olisi ollut täynnä lapsia ja jos olisi kuullut äänet paremmin. No, en mä olisi siitä puheesta mitään ymmärtänyt, kun ne höpötti espanjaksi, mutta silti.
Voisin siis mennä uudestaankin, tosin silloin ajoittaisin pojan päikkärit vähän paremmin. Nyt se nukkui unet ennen elokuvaa, mutta kuinkas ollakaan heräsi ja höpötteli koko elokuvan ajan! Mutta hyvin meillä silti meni :)
Elokuvan jälkeen kävimme vielä nauttimassa lounaan niinkin hyvässä ravintolassa kuin Santa Fé . Helsingin yksi parhaimmista meksikolaisista ravintoloista, jossa palvelu pelaa ja ruoka on hyvää! Elämäni parhaan kanasalaatin olen saanut tässä ravintelissa (tosin kannattaa pyytää kana vähän vähemmän maustettuna!) Laurelin siis suosittelee.
9. Musiikkia korvilleni
Tiistai-illalla päädyin vielä lähtemään yksin konserttiin, jota olin itsekin olut vielä töissä ollessani järjestämässä. Kyseessä oli seurakunnan nuorten aikuisten teemaviikko, jonka aloitukseksi järjestettiin konsertti esiintyjinään seurakuntamme yksi pastoreista duonsa kanssa sekä Juha Tapio. Oli mukavaa lähteä, mutta hieman tuli iku sen kanhden tunnin aikana, jotka olin poissa kotoa.
Konsertti oli hyvä. JT soitti akustisena bändinsä kanssa parhaita biisejään ja joitain helmiä myös heidän piena julkaistavalta uudelta albumilta. Se, mikä yllätti, oli, että Juha Tapio oli leikannut hiuksensa pois! En meinannut häntä sieltä lavalta tunnistaa. Mutta näytti paremmalta, kuin hiusten kanssa. Uskottavampi ja vähemmän "äidinpoikamainen" luukki. Hyvä!
10. Uutta sarjaa pukkaa
Tiistai-illan päätteksi katsastimme uuden kolmosen sarjan Pako . Täytyypä varmaan alkaa seuraamaan tätä. Ensimmäinen osa ainakin miellytti. Tosin sarja voi edetessään muuttua ehkä hieman jännittäväksi Laurelinin silmille... Mutta katsotaan, sanoi lääkäri!
Elokuvan jälkeen kävimme vielä nauttimassa lounaan niinkin hyvässä ravintolassa kuin Santa Fé . Helsingin yksi parhaimmista meksikolaisista ravintoloista, jossa palvelu pelaa ja ruoka on hyvää! Elämäni parhaan kanasalaatin olen saanut tässä ravintelissa (tosin kannattaa pyytää kana vähän vähemmän maustettuna!) Laurelin siis suosittelee.
9. Musiikkia korvilleni
Tiistai-illalla päädyin vielä lähtemään yksin konserttiin, jota olin itsekin olut vielä töissä ollessani järjestämässä. Kyseessä oli seurakunnan nuorten aikuisten teemaviikko, jonka aloitukseksi järjestettiin konsertti esiintyjinään seurakuntamme yksi pastoreista duonsa kanssa sekä Juha Tapio. Oli mukavaa lähteä, mutta hieman tuli iku sen kanhden tunnin aikana, jotka olin poissa kotoa.
Konsertti oli hyvä. JT soitti akustisena bändinsä kanssa parhaita biisejään ja joitain helmiä myös heidän piena julkaistavalta uudelta albumilta. Se, mikä yllätti, oli, että Juha Tapio oli leikannut hiuksensa pois! En meinannut häntä sieltä lavalta tunnistaa. Mutta näytti paremmalta, kuin hiusten kanssa. Uskottavampi ja vähemmän "äidinpoikamainen" luukki. Hyvä!
10. Uutta sarjaa pukkaa
Tiistai-illan päätteksi katsastimme uuden kolmosen sarjan Pako . Täytyypä varmaan alkaa seuraamaan tätä. Ensimmäinen osa ainakin miellytti. Tosin sarja voi edetessään muuttua ehkä hieman jännittäväksi Laurelinin silmille... Mutta katsotaan, sanoi lääkäri!
Kommentit