Huh huh, mikä yö! Eipä ole ollut Leon kanssa tällaista sitten aikoihin. Jostain syystä tässä on nyt kaksi yötä ollut putkeen ihan tosi hankalaa. Leo on herännyt joskus 12-01 aikaan ja sitten se uudelleen nukuttaminen onkin ollut ihan toinen juttu kuin illalla. Mikään ei ole hyvin, itkettää, väsyttää, itkettää, nukahtaa, herää itkemään... ja niin edelleen.

Äiti on siis vähän väsynyt muutaman tunnin nojatuolinukkumisen ja muutaman minuutin pituisien torkkujen jälkeen. Onneksi sekä Leo että hoitotyttö menivät ehkä maailman kilteimmin päiväunille:) Tänään ei olisi hermot varmasti kovinkaan pitkiä nukutussessioita kestänyt.

Aamulla oli Leon rokotus, joten ei tuosta ensi yöstäkään tod.näk. mitään unitaivasta tule. Katsotaan nyt!

***

Mutta nyt kello soittaa sen merkiksi, että ruoka on Laurelinille valmista :) Syömään heti, ennenkuin pikkutärpästikkelit heräävät, jonka jälkeen on enää turha kuvitella syövänsä rauhassa saatikka syövänsä ollenkaan.

Kateelisuus niille valituille, jotka syövät lounaansa aikuisten seurassa tai yksin! ;)