Uutta elämää

Kvaak kvaak

2009-10-10T08:34:01+03:00

Pitkän tauon ja pienen pohdinnan jälkeen päätin jatkaa, mutta toisaalla. Taapersin osoitteeseen http://keltainenkumiankka.blogspot.com.

Sunnuntai aamun blues

2008-02-10T09:22:00+02:00

Niin, täällä mä istun virastolla. Kuuntelen Koopia. Teen töitä. Paitsi en nyt kun kirjoitan tätä.

Ihailen Duussin joululahjaksi antamaa Snö-rannekorua. Tosin vaihdomme lahjat vasta nyt tammi-helmikuun vaihteessa...

Tänään olisi ohjelmassa töitä ja vielä vähän töitä. Olen varmaan vasta neljän aikaan vapaa kotiutumaan niin ja tulin tänne virastolle jo kello kahdeksan. Mutta tätä se on se nuorisotyönohjaajan työ: viikonloput ja illat. Mitä älyttömimmän työajan keksit, olemme silloinkin tod.näk. töissä :/ !

Olen nyt päässyt jotenkin jo sisälle tähän hommaan. Edelleen kuitenkin v**ttaa se, ettei kukaan ole kertonut mulle automaattisesti mitään. Mä olen itse saanut kysellä kaikki jutut ja ottaa selvää asioista. Muutaman kerran on jo tullut vähän sellainen olo, että niin, mähän osaan kysyä ja selvittää asioita, joiden olemassa oloa en edes tiedä! ARGH :(

Niin ensimmäistä palkkaa odottelen. Taitaa tipahtaa tuolloin 15.päivä. Tällä hetkellä tilillä on vajaa 5 euroa. Olen tehnyt jo pitkän listan siitä, mitä ostan ensimmäisestä tilistä. Ei suikaan ole kärsivällisyyttä odottaa sitä toista, vaan kaikki tulee saada ensimmäisestä ;) Pitäisi ainakin ostaa:
            pari siistiä käyttöpaitaa (mars Espritille)
            farkut (mistäs löytäis...ehdotuksia?)
            uudet kengät (ehkä jotkut korkkariosaston kengät mitkä menis jo nyt)
            uusi Kanebon pitkittävä ja erotteleva yksilö
            Leolle uusia käyttövaatteita (jotain kivoja ja pikkupoikamaisia sieviä)
            kannettavalle laukku (mä haluun jokun sievän!!!)
            jne. jne. pikkuasioita

Ei, mutta nyt kello lähenee jo puoli kymmentä. Täytyy hurauttaa kirkolle messuun. Meillä on yksi rippikoulu siellä tänään kaitsettavana.. hohhoijaa!

epävakaista säätä

2008-02-04T22:46:00+02:00

Täällä on aika epävakaista :)!

Heilahtelee nämä Laurelinin tunteet taas siihen malliin, että olikin hyvä, että viime perjantaina oli taas sovittu tapaaminen herra Psykologin kanssa ;) Pääsi taas purnaamaan sen hetken vitutuksia ja väsymyksen aiheita jollekin muulle kuin omalle miehelle, joka taitaa olla jo aika täynnä (taas) mun mielen vaihteluita...

Työt on alkanut nyt sitten urakalla. Tänään lähetin noin 20 sähköpostiviestiä eri ihmisille vain sopiakseni paltsuja eri aiheista. Jospa sitten pääsisi edes hieman tuohon työhön sisälle. Oon ollut ihan pihalla. On ollut kamalan vaikeaa totuttaa itsensä taas kalenterin käyttöön ja siihen, että suunnitelmat omista menoista tulee olla väh. puoli vuotta eteenpäin suunniteltu. Ei hyvä ei hyvä *pyörittelee silmiä* Jossain mallissa ne nyt kuitenkin on. Tosin on jo nyt ongelmana, milloin sitä pitäisi omat viikkovapaansa.

Meillä hengellisen työntekijöillä kun ei ole tuota työaikaa vaan vain kaksi viikkovapaata, joita sitten heitellään sinne, minne niitä sitten mahtuu. Maksimissaan saisi ilmeisesti siirtää vapaita kaksi viikkoa, mutta jos ne nyt saisi pidettyä edes kahden kuukauden sisällä niin hyvä :/ Tällä viikolla mulla ei sitten olekaan yhtään kokonaan vapaata päivää, että hyvää päivää vain kaikille *pyörittää silmiä* Kiukuttaa tosi paljon. En todella pystynyt muistamaan millaista on olla seurakunnassa töissä ja miten vaikeaa se todella on sovittaa työnsä niin, että ehtisi lapsensa kanssa viettämään edes tunnin päivän aikana yhteistä aikaa. Vaikeuden hommaan tuo vielä päiväkoti, joka ei katso ihan kovin hyvällä, jos lahtaan Leon vasta yhdeksitoista hoitoon. On kuulemma vähän turhan myöhään... Ja tas pyöritellään silmiä *hih hih* No, mutta aluksi tämä on varmaan vähän hankalaa, mutta kun se sitten alkaa pyörimään tämä arki, itse tottuu ja oppii tekemään töitä vähän lyhyemmässä ajassa. Tää alku vain on niin hirveetä showta ja pyöritystä ja asioiden selvittämistä ja PELKKÄÄ PALTSUA PALTSUN PERÄÄN, että oikein ahdistaa, että tätäkö tää sitten on?? Ei onneksi... toivottavasti...

Mutta Leo on onneksi sosiaalinen ja sopeutuva lapsonen :) Päiväkodissa on päivät mennyt hyvin. Lapsonen on syönyt, nukkunut ja leikkinyt. Hyvä niin :D Eli ei hätä päivää! Leolle on tullut tosi paljon uusia ilmaisuja. Ei niitä sanoiksi voi kutsua, mutta sinne päin ;) Helpottaa, kun alkoi pojan turhautuminen olla sitä luokkaa, että oksat pois, kun ei äiti ja isi oikein ymmärtänyt mitä toinen haluaa!

Mies lähti katsomaan Megadeathia ja minä jäin kotiin. Seuranani oli ihana ystävätär, jonka kanssa taas pitkästä aikaa päästiin parantamaan maailmaa! Inhaa vain, että on arki-ilta. Ei voi olla myöhään, että jaksaa taas aamulla nousta!

Leo on nyt jostain syystä aikaistanut roimasti heräämistään. Ennen pikkumies heräili seitsämän puoli kahdeksan aikaan, mutta nyt ollaan jo viiden päivän ajan herätty kuudelta! *haukotus* Niin liian aikaisin. Eikä kuitenkaan nukkumaanmeno aika ole muuttunut mihinkään. Pitäisiköhän sitä lyhentää päikkäreitä..? Voisi päiväkotiin sanoa, ettei antaisi sen nukkua ainakaan kahta tuntia pidempään. Mielummin vaikka puolitoista.

Tänä aamuna pikkukundi aloitti kuudelta noin puolentunnin mikään ei ole hyvin -kiukun. Ei omassa sängyssä, ei meidän, ei kirjan kanssa eikä mitenkään. Jossain vaiheessa se sitten rauhoittui ja alkoi omat leikit. Tosin alkajaiseksi se ilmoitti tahtovansa muidenkin nousevan ylös napsauttamalla makuuhuoneemme valot päälle. Meni sitten keskenänsä leikkimään, mutta eipä annettu äidin ja isän enää torkutella.

Ai niin, saatiin pesukone kuntoon :D Siinä oli ollut vain pieni reikä jossain ilmanpaineletkussa, joka oli helposti korjattavissa ilman mitään osien hankintoja, JEE! Mies lupasi mulle kyllä kuivausrummun kunhan mulle nyt alkaa tuo palkka juoksemaan. Josta tulikin mieleen, että mulla oli palkka noussut puolessatoista vuodessa 200eurolla eli melkein ollaan kahdessa tonnissa ;)

Täytyisi tehdä vielä työaika suunnitelma duuniin ja päiväkotiin. Taitaa jäädä huomiselle. Väsyttää ihan hirmuisesti ja olisi tuo kahdeksas Cornwellkin jännässä paikassa. Voisi vaikka lueskella siihen asti, kunnes mies saapuu iltariennoiltaan :)

HYKUOKK<3

Sadetta ja paistetta :)

2008-01-18T14:32:00+02:00

Nyt sain hetkeni ja laitetaan ensin tällainen pieni historiikki menneeltä ajalta:

Täällä Laurelineilla ollaan siis eletty enemmän ja vähemmän rankkoja aikoja. En edes muista milloin olen oikeasti kirjoitellut tai edes ajatellut kirjoittavani. Viime syksy meni pitkälti oman sairauteni kanssa. Elokuussa löytyi iso patti, joka sitten myöhemmin selvisi noin kahden litran kokoiseksi kystaksi. Leikkaukseen jouduin 1.11, jonka takia olinkin sitten kuukauden sairaslomalla. Leo oli tänä aikana päiväkodissa. Syksy oli siis muutenkin kuin säiden puolesta synkkä. Pahinta ehkä oli se jatkuva odotus siitä, että milloin saa tietää, mikä vaivaa, milloin leikataan ja eihän se ole kasvain. Raskasta, harmillisen raskasta. Näitä psyykkisiä oireita edelleen täällä parantelen, mutta parempaan suuntaan ollaan siis menossa.

Syksy oli myös taloudellinen kriisi. Joka pennosen sai laskea ja miettiä aina missä voisi vielä säästää. Eipä siis kovinkaan paljoa missään sitten käyty tai tehty mitää erikoista. Eikä tässä yhtään helpottanut se, että aina sai soitella kaikkien rahalähetysten perään, että milloin tulee ja koska tehdään mikäkin päätös ja eihän nyt enää voi mitään paperia puuttua!

Joulukuu tai tarkemmin ehkä vielä juuri joulua edeltävä viikonloppu olikin sitten kaiken cloussaava the end -tyyppinen katastrofi. To-pe välinen yö oli Leolla ihan hirmuista itkua ja kiukutusta, joten lähdimme sitten perjantaina käymään näyttämässä korvia. Korvatulehdus siellä olikin ja keuhkot niin ikään myös vihkuvan tukossa. Saatiin muutama henkäys Ventolineä terkkarilla ja lähdetiin sitten kotiin, kun näytti että kaikki oli ihan ok. Ehdittiin olla kotona noin puoli tuntia, niin totean, että Leon hengitys on edelleen todella raskasta. Ei kun soitto terveyskeskukseen ja lähtettä sairaalaan. K tulikin sitten vähän aiemmin töistä ja lähti Leon kanssa sairaalaan. Ajateltiin, että mä voin kotona sitten pakata kamat valmiiksi, että lähdetään sitten anoppilaan kun pääsevät pois. No, ei me päästy pois kuin vasta aattona, jolloin ajettiin sitten suoraan vanhempieni luoksi joulua viettämään. RASKASTA!

Mutta nyt on uusi vuosi 2008 - hyvää uutta vuotta siis kaikille :) - ja täällä alkaa asiat rulettamaan. Vaikka pesukoneemme sanoikin sopimuksensa viime sunnuntaina irti, ei se ole ollenkaan niin musta juttu, kuin voisi lapsiperheessä sen olevan. Nyt ei sitten vain pestä pyykkiä ;)! Tähän vaputtavaan oloon ehkä vaikuttaa nyt myös se, että olen löytänyt käsityöt ihan uudella tavalla osaksi elämääni (terapeuttista, sangen terapeuttista), saanut taas töitä (sama vanha työpaikka) ja raha-asiatkin alkavat näyttämään ihan mallikkaalta. Ei siis enää koiperhosia kukkaron pohjalla ;) Työt aloitan varmaan jo ensi viikolla, mutta viimeistään helmikuun alussa. Leo menee päiväkotiin ja... ja... Niin blogi muuttuu nyt vihdoin salasanalliseksi. Teen tästä nyt vihdoin sellaisen paikan, missä oikeasti kirjoitan ajatuksia päiväkirjan omaisesti, jolloin en halua tätä nyt IHAN kaikelle nettikansalle näkyväksi.

Siispä Duussi, Aimo, Hannat, Arja L., Limppu, Adalmiina, Sari, KY, Loveli ja muut rakkaat. Laittakaa jokin info, minne voin halutessanne ilmon lähettää tai laittakaa mulle emaili :) Muutan sen viimeistään sunnuntaina.

Loppuun vielä: IHANAA OLLA TAAS TÄÄLLÄ :D

Nopeaa ennen ulos lähtöä päivitystä

2008-01-15T08:51:00+02:00

Aikaa on todella vierähtänyt...

Elossa täällä ollaan, ei siitä huolta, mutta hieman on ollut kuormittava syksy, joten kirjoittelu ja netin äärellä istuskelu on jäänyt minimiin :(

Mutta täällä ollaan ja laitan kuulumisten päivitystä, kunhan saan lapset päiväunille :)

Mitä on sattunut ja mitä tulee tapahtumaan -meemi

2007-10-16T14:37:00+03:00

Nyt sain aikaiseksi tehdä tämän haasteen, jonka olenkin jo saanut monelta suunnalta :)

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 1997:

Aloitin Duussin tapaan lukion ja samaan aikaan perustettiin pienkouromme nimeltään k-22.
Tapasin ensimmäisen varsinaisen poikaystäväni, jonka kanssa kuljettiin yli puoli vuotta yhdessä. <3
Harrastin enemmän kuin olisi tarvinnut ja sinkoilin kuorojen, soittotuntien, laulutuntien, seurakuntailun sekä yleisen kaverien kanssa hengailun välillä ihan melkein loppuun palamiseen asti!

Viisi vuotta sitten, vuonna 2002:

Opiskelin toista vuotta DIAKissa.
Asuttiin Kn kanssa Kontulan opiskelijakämpässä ja oltiin ihan älyttömän rakastuneita :)
Sain ensimmäinen ihan oman alan työn seurakunnasta (8 kk sijaisuus), jonka vuoksi pidin puoli vuotta taukoa opinnosta.

Kolme vuotta sitten, 2004:

Juhlimme Kn kanssa häitämme, joita oli sitten suunniteltu pitkään ja hartaasti (näin jälkeen päin ajateltuna oltaisiin voitu päästä vähemmälläkin järjestelyllä naimisiin, mutta hyvät juhlat :D )
Venäytin selkäni kuukauden sairasloman verran.
Jouluna sitten sain vihdoin paperit koulusta!

Vuosi sitten, 2006:

Olin suurimman osan vuotta raskaana.
Tein töitä Espoossa seurakunnalla ja jäin sitten kesällä äitiyslomalle.
Saimme Kn kanssa esikoisemme, joka sai myöhemmin nimekseen Leo Nestori <3

Tähän asti tänä vuonna:

Olen ollut kotona Leon kanssa ja nyt kanssamme arkea viettää myös pieni ihana hoitotyttönen :)
Vatsastani on löydetty kysta.
Olen nauttinut kotiäitielämästä ja perheen kanssa yhdessä tehdyistä asioista sekä aktselut kun meidän niin pieni vauva on kasvanut jo niin isoksi pojaksi!

Eilen:

Oltiin lasten kanssa perhekerhossa ja ne leikkivät niin ihanan kiltisti keskenään, että sain juoda ihan rauhassa kahvikupposen ihanan puolukkarahkapullan kanssa.
Oli taas Uggly Betty -päivä, jee! Niin ja BB totta kai! Martina lähti ulos, sekin jee!
Emme nukkuneet kuin neljän tunnin yö unet, kun ei tuo Leo jostain syystä suostunut nukahtamaan vaan piehtaroi ja kitisi vai sängyssään!

Tänään:

Poltin Leon puuron pohjaan niin, että koko koti haisi ihan palaneelle! YÖK :/
Meillä oli leikkitreffit muskarikaveri Akun ja hänen äitinsä kanssa :)
Sain lääkäriltä odotetun soiton, mutta en vieläkään saanut leikkauspäivää.

Huomenna:

Saan toivottavasti sen laikkausajankohdan.
Ilmoittelen siitä kaikille mahdollisille tahoille ja koitan järjestää elämäni niin, että voin olla kuukauden tekemättä mitään. Mahdotonta? Ai on vai!
Menen Musen keikalle ja näen ystäviä :)

Ensi vuonna:

Saamme toivottavasti toisen lapsen.. tai ainakin alan odottamaan sitä!
Menen todennäköisesti töihin... onko pakko?
Koitan olla ihana ja rakastava vaimo ja äiti ja olla itsekin siinä samalla tosi onnellinen!

Pikaisesti!

2007-10-15T12:29:00+03:00

Soitto sairaalasta tuli äsken.

Leikkaus on Jorvissa ja huomenna saan tietää päivän, mutta tämä päivystävä lääkäri sanoi, että kannattaa alkaa valmistautumaan siihen, että se voi olla jo ENSI VIIKOLLA!!!

PANIIKKI! AHDISTUS! PELKO! HUOLI! KAIKKI!

Hyvähän on että asiat menee eteenpäin, mutta että kun... Sen piti olla joskus ja nyt se onkin kohta!

Täytyy varmaan alkaa keräilemään tekemisjuttuja ja teettelemään niitä valokuvia. Samoin täytyy varmaan alkaa tuon Kelan kanssa sopimaan asioita. Päiväkodista tulikin soitto, että marraskuun alusta olisi Leolle paikka. Hoitotytöllä onkin jo paikka...

Sunnuntain ajatuksia

2007-10-14T11:36:00+03:00

Päivitetään heti alkuun vatsan kuulumiset:

Pääsin kuin pääsinkin aikaisemmin katsastamaan vatsan tilannetta. Tosin tein sen päivystyksen kautta, joten viettelin tuossa perjantai-aamuna noin 4,5 tuntia sairaalalla. Mutta tulipahan tutkituksi ja saatiinpahan asiaa eteenpäin! Vatsa ultrattiin ja otettiin akikki näyteet verestä alkaen. ARGH! Oli taas ehkä maailman kamalin verikoe... :/ Mutta kysta... tai Franz von Kystanberger, kuten tänä aamuna K sen nimesi, ei ole kasvanut se on edelleenkin noin 18x12 cm ja tilavuus (uusi tieto) noin 1,7 litraa. Kyllä luit oikein: Vatsassani on noin 1,5 litran maitopurkki!

Hoitava lääkäri ei ollut perjantaina paikalla, mutta tämä päivystyslääkäri lupasi maanantaina soittaa, kun saisi tätä hoitavaa lääkäriä konsultoitua. Nyt siis odotan maanantaita ja tiistaita, jolloin minulla on vielä varattu soittoaika tälle hoitavalle lääkärille. Tulevaisuus näyttää sen verran valoisalta, että luulen että tiistaina saan tietää leikkauspaikan - joko Jorvi tai Meilahti - ja mahdollisesti myös leikkausajan, jos leikkaus tehdään Jorvissa. Mitään nyt ei voi muuta tehdä kuin odottaa. Ei ne tuolle vatsalle voi mitään helpotusta antaa paitsi sen leikkauksen ja sitä nyt ei vielä ole näköpiirissä. Eli täällä syödään ja kärsitään, syödään ja kärsitään taas!

Täytyy sanoa, että ärsyttää tällainen odottaminen. Ja minua kun ei todellakaan ole luotu odottamaan.. Tosin ihan ymmärrettävää tällainen, että tutkitaan ensin ja katsotaan sitten. Ei sinne vatsaan voi mennä asenteella "Avataan tuo vatsa ja katsotaan mitä löytyy!". Mutta kun ei jaksais odottaa...

Mitäs muuta meille... Perjantaina soiteltiin myös päiväkodista, mutta arvaa soittiko ne juuri silloin, kun en pystynyt vastaamaan puhelimeen. Ja sitten kun soitin takaisin, ei sieltä kukaan vastannut. Epäilen kuitenkin, että ne olisi tarjoamassa meille päiväkotipaikkaa eli siis sairasloman ajaksi Leo menisi päiväkotiin. Täytyy maanantaina heti aamusta soitella uudestaan ja selvitellä mitä asiaa heillä oikein oli. Tosin ne varmaan soitteli siitä leikkausajasta, että milloin milloin milloin. Eipä ole soittaneet kuin neljä kertaa ja joka kerta olen sanonut, etten tiedä vielä ja että ilmoitan heti, kun saan tietoon.

Viikonloppu on muuten mennyt suht rauhallisesti. Käytiin lauantaina kaupassa. Käveltiin Selloon ostoksille isoon kauppaan ja käveltiin sitten takaisin. Oltiin aika poikki kun päästiin kotiin. Tajuttiin pihassa, että oltiin oltu matkassa reilu kolme tuntia. Leo meni illalla nukkumaan vasta kymmeneltä, muttei herännyt yhtään sen myöhempään kuin ennenkään. Seiskalta jätkä pystyssä ja valmis riehumaan. Itse oli ihan poikki ja K antoikin mun nukkua puoli yhdeksään :) Tänään pitäisi vielä siivoskella viikon pölyt pois jaloista. Aloitellaan nyt kun Leo meni päikkäreille hiljaisella siivouksella ja imuroidaan sitten kun pojan kloppi herää.

Ensi viikolle tuli kiva juttu, kiitos ihanien ystävien :) Saatiin Hannan kanssa liput Musen keikalle. Valitettavasti täytyy sanoa, että Muse on tähän asti ollut hieman vieraampi bändi, mutta tänään ja eilen illalla sitä koko ajan kuunnelleena voin sanoa, että PIDÄN valtavasti! Lemppariksi on tähän mennessä tullut Black Holes And Revelations -levyn Starlight :D

Tämän siivittämänä lähdenpäs täässä järjestelemään kotia ja nauttimaan sitten siivouksen jälkeisestä hetken kestävästä siisteydestä ;)

Ärrimurri-keksejä

2007-10-10T13:16:00+03:00

Niitä syödään Laurelineilla!

Oon tämän aamun ollut ihan tositositosi kiukkunen. ARGH, kun kiukuttaa.

Lasten kanssa on mennyt ihan hyvin, mutta kun noi muut. Tää on ihan pieni asia, mut silti:

Oon nyt viime aikoina alkanut voimaan vatsani kanssa astetta huonommin. Musta tuntuu, että se pahkura on siellä vatsassa alkanut kasvaa. Syitä ovat, että en pysty oikein enää syömään mitään ilman, että vatsani näyttää ja tuntuu niiiin isolta! Se turpoo ihan pinkeeksi ja sellaiseksi "olen raskaana 5llä kuulla". Niin ollen hengittäminen sattuu ja sitten kylkeen pistelee, niin kuin olisi tehnyt jotain tosi urheilullista! Niin siis sellaista kylkipistoa.

Tätä varten olen nyt maanantaista alkaen yrittänyt vihdoin viimein tavoittaa hoitavaa lääkäriäni. Tämä osottautuikin astetta kinkkisemmäksi asiaksi. Maanantaina kävin katsomassa netissä kirurgisen puhelinnumeroita. Mulla ei siis ole mitään numeroa valmiiksi. Sieltä löytyi yksi, josta ilmoitettiin, että numero ei ole käytössä. Seuraavaksi soita keskukseen, josta kyselen, että mihin numeroon mun pitäisi soittaa. Sain toisen numeron, johon voisi soittaa vasta seuraavana päivänä. Odotellaan. Tiistai-aamuna soitan siihen keskuksesta saamaani numeroon. Siellä on vastaaja: "Olet soittanut ortopedisen ajanvaraukseen. Palvelemme seuraavan kerran keskiviikona 10.10 klo 9-11." Oolrait! Ortopediseen mun ei pitänyt soittaa ja mikä nyt on, kun tiistaina ei sitten vastatakaan??? Ei kun soittamaan vaihteeseen. Sieltä varmistettiin moneen kertaan, että numero on vatsakirurgiselle, eli ihan oikein, vaikka siellä sanotaankin ortopediselle ja että tänään siellä ollaan jossain koulutuksessa, mutta että soita huomenna. Miksei mulle kerrottu maanantaina, että älä sitten soita tiistaina, vaan vasta keskiviikkona???

Tänään olin sitten valppaana heti yhdeksältä ja soitin siihen saamaani numeroon. Jonotin puolituntia, kunnes asin hoitajan puhelimaan. Ihanaa, nyt voin esittää asiani. Reippaana tyttönä alan selittämään ongelmiani siitä, kuinka en pysty oikein enää syömään ja että vatsaa turvottaa ja sattuu ja että voisinko jotenkin päästä puhumaan hoitavan lääkärini kanssa, kunnes... Ystävällinen (onneksi) hoitaja keskeytti ja sanoi, että tää on nyt ortopedisella ja että nuo kysta eli vatsakirurgiset asiat hoidetaan eri numerossa ja että sen numeron soittoaika on klo8-9. SIIIS HÄH!!!???

Tää oli viimeinen niitti. Pillahdin itkuun ja nyyhkytin hoitajalle, että olin saanut tämän numeron talon henkilökunnalta ja että netissä numerot on ihan päin peppua ja että mä en todellakaan jaksa enää soitella mihinkään, joten antaa olla. Minä odotan sitten, fine! Onneksi hoitaja oli ymmärtäväinen. En toudellakaan olisi kestänyt enää mitään tiuskimista, että koita nyt selviytyä. sain uuden numeron ja tämä vastannut neitonen katsoi tietoni ja sanoi, että jos ei hoitajat pysty huomenna siirtämään jo varattuja aikoja aikaisemmaksi niin mene päivystykseen. Sitten ainakin katsotaan kuinka homma on edennyt.

Mutta kyllä mua kiukutti. Ei se sen hoitajan vika ollut, mutta silti mua kiukutti. Ja kiukuttaa vähän edelleenkin... *pälyilee kulmien alta*

Mutta huomenna uudestaan. Katsotaan pääsenkö läpi ja mitä ne sitten sanoo mulle...

Ihanaa tyttöjen iltaa ;)

2007-10-08T17:00:00+03:00

Ihanaa loppuviikoa viettelin Laurelin viime viikolla :)

Meillä oli kaksi päivää Leon kanssa ihan kahden aikaa ja sitten äiti pääsi viikonloppuna viettämään Duussin kanssa ihan tyttöjen aikaa! Ihan parasta :D

Torstaina käytiin muskarin jälkeen hieman ostoksilla ja tällä kertaa KYLLÄ ÄITIÄ NOLOTTI!!! Ajattelin ihan vain pikipäiten käydä kenkäkaupassa mittaamassa Leon jalan, jotta sitten osaa ostaa sille oikean kokoiset kengät. Mutta kuinkas kävikään. Siinä myyjän mittaillessa jalkaa oma ilme olisi ollut kuvaamisen arvoinen, kun myyjä totesi, että hieman on pienet pojan kengät, että ovat noin puoli senttiä liian pienet. Leon varpaat ovat olleet siis ties kuinka kauan ihan mykkyrällä pienissä ensikengissään!! Hävetti ihan vietävästi. Niin paljon, etten kehdannut lähteä kaupasta ilman kenkiä... Mutta nyt Leolla on sopivat kengät käytettäväksi nyt syksyllä, kun ei vielä ole ihan hirmu märkää tai kylmää ja sitten talvella hieman siistempinä kenkinä. Ovat nyt sen kokoiset (tällä hetkellä pohjallinen vielä), että pitäisi vielä hyvällä tuurilla mennä ensi keväällä.

Dinsko

Matkalta löysimme Leolle myös uudet sukkahousut sekä neuletakin ala H&M. Samalla reissulla tapasimme myös ystävän, jonka kanssa vaihdoimme kuulumisia ja ajatuksia piiiitkästä aikaa. Ihanaa :)

Perjantaina olikin perhekerhopäivä ja oltiin Leon kanssa ihan kunnolla pihalla leikkimässä. Joten päivä meni nopeasti ja rauhallisesti. Ihan peruspäivä. Iltapäivällä Leo ja K sitten pakkasivatkin kamansa autoon ja lähtivät huristelemaan kohti Pertunmaata Kn vanhempien luokse. Laurelin oli ihan yksin kotona!!?

En muista milloin olisin viettänyt yksin yötä kotona, mutta sen voin sanoa, että oli muuten hieman outoa. Yhdeksältä havahduin siihen, että apua apua, miten tuo Leon nukkumaan meno, kunnes tajusin, ettei Leo edes ole kotona! Oli maailman vaikeinta saada unta, kun koko sänky oli omassa käytössä.

Uni kuitenkin tuli ja kello soitti lauantai-aamuna yhdeksältä. Olin tosin herännyt pari minuuttia ennen kellon soittoa. Sitten vain suihkuun, kamat kassiin ja menoksi. Tyypilliseen Laurelin tapaan aikaa varattiin siihen asemalle siirtymiseen ihan liikaa aikaa, joten odottelin sitten 50 minuuttia junaa asemalla :/

Viikonloppu Turussa oli ihan mahtava!! Hyvää ruokaa, ihanaa seuraa, uusi takki, viiniä, siideriä, jammailua ja muuta ihanusta! :D Kiitos, pupu, oli ihan mahtavaa <3

Sunnuntaina äiti sitten kotiutui ja siellä olikin kulta-pojat vastassa. Illan päätteksi vielä Maajussille morsian ja BB ja sitten pehkuihin.

Ihana viikonloppu, ihanat ihmiset, ihana maailma :)