Täällä ollaan oltu kiireisiä eikä iltaisin ole jostain syystä tehnyt mieli vetäytyä koneelle. Siitä syystä Kuulumisten kirjoittelu on jäänyt vähälle. Olen kyllä aina silloin tällöin käynyt teitä muita vilkuilemassa mitä teille kuuluu, mutten ole koskaan kerennyt kommentoimaan.

K oli siis kolme viikkoa isyyslomalla ja nyt tänään ollut ensimmäistä päivää taas töissä. Oli NIIIN ihanaa, kun se oli kotona ja olisin pitänyt sen kauemminkin kotona, jos se ei ratkaisevasti vaikuttaisi talouteemme. TOuhusimme tuon kolmen viikon aikana kaikenlaista: ulkoilimme (silloin kun EI ollut miljoonaa astetta pakkasta), maalailimme, sisustimme ja mikä tärkeintä, vietimme perhelaatuaikaa yhdessä. Tällaista lisää KIITOS!

Paljon on myös tapahtunut ja tästä pieni katsaus menneisiin merkittäviin:

1. Merkittävä

Syksyllä Laurelin EI mene töihin. Virkaa en saanut ja toinen mahdollisuus kaatui myös ikävään juttuun. Sen sijasta siis Laurelin jää kotiin ja saa ihanan Iisuksen hoiviinsa :) Tätähän nyt ei ole vielä hakattu kiveen, mutta näin siis sovittu alustavasti. Tämä tarkoittaa sitä, että minun on taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin Leon kanssa eikä siis lähteä töihin, jonne en nyt ihan kamalasti edes tällä hetkellä edes halaja.


2. Merkittävä

Leo syö nyt hienosti kiinteitä sapuskoja ja sille on tullut kaksi hammasta! Ensimmäinen ilmestyi suuhun Kn juhlailtana, kun mummi ja pappa olivat lastenvahteina ja toisen huomattiin pilkistävän perjantaina (tai jotain sinne päin). Leo on siis nyt jo oikeesti lapsivauva eikä enää pötkylävauva! Se istuu syöttiksessä, pyörii ja peruuttaa, nakuna melkein jo nousee kontalleen, heiluttaa hienosti helistintä, hamuaa liimanäpeillään kaikkea ja tahtoo kaiken, osoittaa omaa tahtoaan (aika jännä juttu ;)!) ja kaiken kukkuraksi ihan oikeasti jo kommunikoi vauvakielellä tosin, mutta höpöttelyllään hakee huomiota ja jutskailee takaisin, kun sille juttelee sillai vuorotellen. Tavallisia asioitahan nämä ovat, mutta niin mahtavaa huomata, kun oma lapsi oivaltelee. Ai niin ja nyt meillä syödään jo varpaita :D!


3. Merkittävä

Jokin aika sitten oli Leon kummitädin ja -sedän synttärijuhlat. Oltiin niissä ensin Leon kera, kunnes vanhempani tulivat hakemaan hänet hoiviinsa. Oli mahtavaa viettää iltaa ihanien ihmisten kanssa ja jutella pitkästä aikaa kunnolla niin tyttöserkkusen, siskosen sekä poikaserkkusen kanssa. Kiitos :)

Siskosen kanssa pitäisi kyllä jutella useamminkin. Meillä on ollut aika aika vaikeat välit. Ikä eroa meillä on viisi vuotta ja olen  (myönnetään) ottanut joskus hieman sellaisen kakkosäiti roolin: komennellut ja käskyttänyt. Mutta mä en edelleenkään huom ole sitä mieltä, että mun vika kaikki riidat. Nyt siskonen on kuitenkin jo kasvanut ja elää sellaista elämänvaihetta, joka ei ole kaukana omastani. Enää siis viisi vuotta ei tunnu siltä. Molemmat olemme aikuistuneet ja niin ollen kasvaneet ihmisinä. Ja hyvä niin. Toki onhan meissä molemmissa vielä sellaisia toisia ärsyttäviä piirteitä, mutta ei ne enää ole sama eikä niille anna niin paljoa painoarvoa. Nuorempaan mulla on 7 vuotta ikäeroa. Nuorempi siskonen on vielä nuori, mutta kasvaa vielä. Nuoremman siskosen kanssa olemme tosin enemmän samanlaisia luonteeltamme ja temperamentiltamme, joten olemme tulleet suhteellisen hyvin aina toimeen, kun toinen ajattelee suht samalla lailla asioista ja tekee asioita samalla lailla. Mutta ihanat siskoset mulla <3!

Pääsin muuten juhlissa testaamaan myös jo kauan himottua SingsStaria, mutta mikä pettymys: Mä olin jostain syystä ihan paska siinä. En saanut lainkaan pisteitä. En mä nyt ala itseäni millekään jalustalle nostamaan, mutta olisi voinut kuvitella, että ikänsä kuoroissa laulaneena, laulutunnilla käyneenä ja ihan oikeasti laulutaitoisena olisi voinut hieman paremmin mennä. Mitä tästä voi siis päätellä: IHAN PASKA PELI!!!! Syvältä ja poikittain. En enää ikinä pelaa! PISTE. (anteeksi kielenkäyttöni...) No okei, voin kokeilla joskus vielä uusiks :)

Ehkä näitä merkittäviä olisi enemmänkin, mutta eipä tule ihan just mieleen (olen vähän väsynyt...)

Tänään ollaan siis Leon kanssa palattu "normaaliin" arkeen eli päivät keskenään ja illat isän seurassa. Oltiin ensimmäistä kertaa alueen  perhekerhossa ja taidetaan mennä ensi viikolla uudestaan (ainakin tekemään kasvohoidot, jos ei muuta :)! ). Nähtiin myös P-ystävää ja hänen pikku tyttöään, joka tosin on jo aikas iso yksivuotias neitonen :) Kierreltiin myös Sellossa pitkästä aikaa:

* Teetettiin Leon sukelluskuvia mummille ja papalle, mummolla ja papalle, tädeille ja kummeille. Tuossa jokin aika sitten siis uimassa oli mies, joka kuvaile vedenaluskuvia ja otti sitten Leostakin kuvat, jotka molemmat haluttiin sitten luvastaa, kun oli niin hyvät. Täytyy katsoa, jos jossain saisi skannailtua niitä koneelle ja teillekin näytille! Aika söpönen tapaus nimittäin oli...

* Ostettiin Leolle uudet farkkuhaalarit ja ihan oikea kauluspaita (sellainen söpönen ruutupaita) ja sitten sellainen kiva juttu Iisukselle (jonka saatte Hanna sitten kun seuraavan kerran nähdään). Samoin ostettiin myös uudet äijäsukkikset Hennesiltä. Sellaiset sinivihreävalkoraitaiset hienot.

* Löysin itselleni myös uuden muistikirjan vanhan loppuunkirjoitetun tilalle sekä kirjan, jolle tuntui kirjastossa olevan liian pitkä varausjono (ja minä kun en kirjoja varaa!). Niin kirja oli Paholainen pukeutuu Pradaan. Elokuvanhan me kävimme Hannan kanssa jo katsomassakin :)

* Lopuksi otsin myös itselleni kolmet uudet hienot polvisukat. Pidän ehdottomasti eniten polvisukista. Talvella ne lämmittävät koko pohjeosaa, kun noita sukkiksia tykkää housujen alla pitää. Hameen kanssa talvella sukkahousujen päällä ne tuovat pientä lisälämpöä koiville ja näyttävät kivoilta :). Alkukesästä ne ovat oivat peittämään vielä kanankoipia muistuttavia sääriä ;)

Mukava päivä oli, vaikka vietinkin sen ilman Kta. Iltapäivällä toki olimme taas koko porukka koolla :)

Täytyypä vielä sanoa, että kylläpä harmitti, kun en tajunnut, että tänään oli Huippumalleissa sellainen kertauspäivä. Odotin nimittäin ihan hirmuisesti koko päivän, että ohjelma tulisi ja näkisi taas uusia kuvauksia ja mikä tärkeintä, uuden tiputuksen, mutta ei. Taas viikko odotettavana!

Tästä lähin lupailen käydä täällä vähän useammin ja, rakkaat kanssa bloggaajat, käydä kurkistelemassa myös teidän kuulumisia! Olette olleet mielessäni :)