lauantai, 10. lokakuu 2009

Kvaak kvaak

 

 

 

Pitkän tauon ja pienen pohdinnan jälkeen päätin jatkaa, mutta toisaalla. Taapersin osoitteeseen http://keltainenkumiankka.blogspot.com.

sunnuntai, 10. helmikuu 2008

Sunnuntai aamun blues

Niin, täällä mä istun virastolla. Kuuntelen Koopia. Teen töitä. Paitsi en nyt kun kirjoitan tätä.

Ihailen Duussin joululahjaksi antamaa Snö-rannekorua. Tosin vaihdomme lahjat vasta nyt tammi-helmikuun vaihteessa...

Tänään olisi ohjelmassa töitä ja vielä vähän töitä. Olen varmaan vasta neljän aikaan vapaa kotiutumaan niin ja tulin tänne virastolle jo kello kahdeksan. Mutta tätä se on se nuorisotyönohjaajan työ: viikonloput ja illat. Mitä älyttömimmän työajan keksit, olemme silloinkin tod.näk. töissä :/ !

Olen nyt päässyt jotenkin jo sisälle tähän hommaan. Edelleen kuitenkin v**ttaa se, ettei kukaan ole kertonut mulle automaattisesti mitään. Mä olen itse saanut kysellä kaikki jutut ja ottaa selvää asioista. Muutaman kerran on jo tullut vähän sellainen olo, että niin, mähän osaan kysyä ja selvittää asioita, joiden olemassa oloa en edes tiedä! ARGH :(

Niin ensimmäistä palkkaa odottelen. Taitaa tipahtaa tuolloin 15.päivä. Tällä hetkellä tilillä on vajaa 5 euroa. Olen tehnyt jo pitkän listan siitä, mitä ostan ensimmäisestä tilistä. Ei suikaan ole kärsivällisyyttä odottaa sitä toista, vaan kaikki tulee saada ensimmäisestä ;) Pitäisi ainakin ostaa:
            pari siistiä käyttöpaitaa (mars Espritille)
            farkut (mistäs löytäis...ehdotuksia?)
            uudet kengät (ehkä jotkut korkkariosaston kengät mitkä menis jo nyt) 
            uusi Kanebon pitkittävä ja erotteleva yksilö
            Leolle uusia käyttövaatteita (jotain kivoja ja pikkupoikamaisia sieviä)
            kannettavalle laukku (mä haluun jokun sievän!!!)
            jne. jne. pikkuasioita

Ei, mutta nyt kello lähenee jo puoli kymmentä. Täytyy hurauttaa kirkolle messuun. Meillä on yksi rippikoulu siellä tänään kaitsettavana.. hohhoijaa!

maanantai, 4. helmikuu 2008

epävakaista säätä

Täällä on aika epävakaista :)!

Heilahtelee nämä Laurelinin tunteet taas siihen malliin, että olikin hyvä, että viime perjantaina oli taas sovittu tapaaminen herra Psykologin kanssa ;) Pääsi taas purnaamaan sen hetken vitutuksia ja väsymyksen aiheita jollekin muulle kuin omalle miehelle, joka taitaa olla jo aika täynnä (taas) mun mielen vaihteluita...

Työt on alkanut nyt sitten urakalla. Tänään lähetin noin 20 sähköpostiviestiä eri ihmisille vain sopiakseni paltsuja eri aiheista. Jospa sitten pääsisi edes hieman tuohon työhön sisälle. Oon ollut ihan pihalla. On ollut kamalan vaikeaa totuttaa itsensä taas kalenterin käyttöön ja siihen, että suunnitelmat omista menoista tulee olla väh. puoli vuotta eteenpäin suunniteltu. Ei hyvä ei hyvä *pyörittelee silmiä* Jossain mallissa ne nyt kuitenkin on. Tosin on jo nyt ongelmana, milloin sitä pitäisi omat viikkovapaansa.

Meillä hengellisen työntekijöillä kun ei ole tuota työaikaa vaan vain kaksi viikkovapaata, joita sitten heitellään sinne, minne niitä sitten mahtuu. Maksimissaan saisi ilmeisesti siirtää vapaita kaksi viikkoa, mutta jos ne nyt saisi pidettyä edes kahden kuukauden sisällä niin hyvä :/ Tällä viikolla mulla ei sitten olekaan yhtään kokonaan vapaata päivää, että hyvää päivää vain kaikille *pyörittää silmiä* Kiukuttaa tosi paljon. En todella pystynyt muistamaan millaista on olla seurakunnassa töissä ja miten vaikeaa se todella on sovittaa työnsä niin, että ehtisi lapsensa kanssa viettämään edes tunnin päivän aikana yhteistä aikaa. Vaikeuden hommaan tuo vielä päiväkoti, joka ei katso ihan kovin hyvällä, jos lahtaan Leon vasta yhdeksitoista hoitoon. On kuulemma vähän turhan myöhään... Ja tas pyöritellään silmiä *hih hih* No, mutta aluksi tämä on varmaan vähän hankalaa, mutta kun se sitten alkaa pyörimään tämä arki, itse tottuu ja oppii tekemään töitä vähän lyhyemmässä ajassa. Tää alku vain on niin hirveetä showta ja pyöritystä ja asioiden selvittämistä ja PELKKÄÄ PALTSUA PALTSUN PERÄÄN, että oikein ahdistaa, että tätäkö tää sitten on?? Ei onneksi... toivottavasti...

Mutta Leo on onneksi sosiaalinen ja sopeutuva lapsonen :) Päiväkodissa on päivät mennyt hyvin. Lapsonen on syönyt, nukkunut ja leikkinyt. Hyvä niin :D Eli ei hätä päivää! Leolle on tullut tosi paljon uusia ilmaisuja. Ei niitä sanoiksi voi kutsua, mutta sinne päin ;) Helpottaa, kun alkoi pojan turhautuminen olla sitä luokkaa, että oksat pois, kun ei äiti ja isi oikein ymmärtänyt mitä toinen haluaa!

Mies lähti katsomaan Megadeathia ja minä jäin kotiin. Seuranani oli ihana ystävätär, jonka kanssa taas pitkästä aikaa päästiin parantamaan maailmaa! Inhaa vain, että on arki-ilta. Ei voi olla myöhään, että jaksaa taas aamulla nousta!

Leo on nyt jostain syystä aikaistanut roimasti heräämistään. Ennen pikkumies heräili seitsämän puoli kahdeksan aikaan, mutta nyt ollaan jo viiden päivän ajan herätty kuudelta! *haukotus* Niin liian aikaisin. Eikä kuitenkaan nukkumaanmeno aika ole muuttunut mihinkään. Pitäisiköhän sitä lyhentää päikkäreitä..? Voisi päiväkotiin sanoa, ettei antaisi sen nukkua ainakaan kahta tuntia pidempään. Mielummin vaikka puolitoista.

Tänä aamuna pikkukundi aloitti kuudelta noin puolentunnin mikään ei ole hyvin -kiukun. Ei omassa sängyssä, ei meidän, ei kirjan kanssa eikä mitenkään. Jossain vaiheessa se sitten rauhoittui ja alkoi omat leikit. Tosin alkajaiseksi se ilmoitti tahtovansa muidenkin nousevan ylös napsauttamalla makuuhuoneemme valot päälle. Meni sitten keskenänsä leikkimään, mutta eipä annettu äidin ja isän enää torkutella.

Ai niin, saatiin pesukone kuntoon :D Siinä oli ollut vain pieni reikä jossain ilmanpaineletkussa, joka oli helposti korjattavissa ilman mitään osien hankintoja, JEE! Mies lupasi mulle kyllä kuivausrummun kunhan mulle nyt alkaa tuo palkka juoksemaan. Josta tulikin mieleen, että mulla oli palkka noussut puolessatoista vuodessa 200eurolla eli melkein ollaan kahdessa tonnissa ;)

Täytyisi tehdä vielä työaika suunnitelma duuniin ja päiväkotiin. Taitaa jäädä huomiselle. Väsyttää ihan hirmuisesti ja olisi tuo kahdeksas Cornwellkin jännässä paikassa. Voisi vaikka lueskella siihen asti, kunnes mies saapuu iltariennoiltaan :)

HYKUOKK<3

perjantai, 18. tammikuu 2008

Sadetta ja paistetta :)

Nyt sain hetkeni ja laitetaan ensin tällainen pieni historiikki menneeltä ajalta:

Täällä Laurelineilla ollaan siis eletty enemmän ja vähemmän rankkoja aikoja. En edes muista milloin olen oikeasti kirjoitellut tai edes ajatellut kirjoittavani. Viime syksy meni pitkälti oman sairauteni kanssa. Elokuussa löytyi iso patti, joka sitten myöhemmin selvisi noin kahden litran kokoiseksi kystaksi. Leikkaukseen jouduin 1.11, jonka takia olinkin sitten kuukauden sairaslomalla. Leo oli tänä aikana päiväkodissa. Syksy oli siis muutenkin kuin säiden puolesta synkkä. Pahinta ehkä oli se jatkuva odotus siitä, että milloin saa tietää, mikä vaivaa, milloin leikataan ja eihän se ole kasvain. Raskasta, harmillisen raskasta. Näitä psyykkisiä oireita edelleen täällä parantelen, mutta parempaan suuntaan ollaan siis menossa.

Syksy oli myös taloudellinen kriisi. Joka pennosen sai laskea ja miettiä aina missä voisi vielä säästää. Eipä siis kovinkaan paljoa missään sitten käyty tai tehty mitää erikoista. Eikä tässä yhtään helpottanut se, että aina sai soitella kaikkien rahalähetysten perään, että milloin tulee ja koska tehdään mikäkin päätös ja eihän nyt enää voi mitään paperia puuttua!

Joulukuu tai tarkemmin ehkä vielä juuri joulua edeltävä viikonloppu olikin sitten kaiken cloussaava the end -tyyppinen katastrofi. To-pe välinen yö oli Leolla ihan hirmuista itkua ja kiukutusta, joten lähdimme sitten perjantaina käymään näyttämässä korvia. Korvatulehdus siellä olikin ja keuhkot niin ikään myös vihkuvan tukossa. Saatiin muutama henkäys Ventolineä terkkarilla ja lähdetiin sitten kotiin, kun näytti että kaikki oli ihan ok. Ehdittiin olla kotona noin puoli tuntia, niin totean, että Leon hengitys on edelleen todella raskasta. Ei kun soitto terveyskeskukseen ja lähtettä sairaalaan. K tulikin sitten vähän aiemmin töistä ja lähti Leon kanssa sairaalaan. Ajateltiin, että mä voin kotona sitten pakata kamat valmiiksi, että lähdetään sitten anoppilaan kun pääsevät pois. No, ei me päästy pois kuin vasta aattona, jolloin ajettiin sitten suoraan vanhempieni luoksi joulua viettämään. RASKASTA!

Mutta nyt on uusi vuosi 2008 - hyvää uutta vuotta siis kaikille :) - ja täällä alkaa asiat rulettamaan. Vaikka pesukoneemme sanoikin sopimuksensa viime sunnuntaina irti, ei se ole ollenkaan niin musta juttu, kuin voisi lapsiperheessä sen olevan. Nyt ei sitten vain pestä pyykkiä ;)! Tähän vaputtavaan oloon ehkä vaikuttaa nyt myös se, että olen löytänyt käsityöt ihan uudella tavalla osaksi elämääni (terapeuttista, sangen terapeuttista), saanut taas töitä (sama vanha työpaikka) ja raha-asiatkin alkavat näyttämään ihan mallikkaalta. Ei siis enää koiperhosia kukkaron pohjalla ;) Työt aloitan varmaan jo ensi viikolla, mutta viimeistään helmikuun alussa. Leo menee päiväkotiin ja... ja... Niin blogi muuttuu nyt vihdoin salasanalliseksi. Teen tästä nyt vihdoin sellaisen paikan, missä oikeasti kirjoitan ajatuksia päiväkirjan omaisesti, jolloin en halua tätä nyt IHAN kaikelle nettikansalle näkyväksi.

Siispä Duussi, Aimo, Hannat, Arja L., Limppu, Adalmiina, Sari, KY, Loveli ja muut rakkaat. Laittakaa jokin info, minne voin halutessanne ilmon lähettää tai laittakaa mulle emaili :) Muutan sen viimeistään sunnuntaina.

Loppuun vielä: IHANAA OLLA TAAS TÄÄLLÄ :D

tiistai, 15. tammikuu 2008

Nopeaa ennen ulos lähtöä päivitystä

Aikaa on todella vierähtänyt...

Elossa täällä ollaan, ei siitä huolta, mutta hieman on ollut kuormittava syksy, joten kirjoittelu ja netin äärellä istuskelu on jäänyt minimiin :(

Mutta täällä ollaan ja laitan kuulumisten päivitystä, kunhan saan lapset päiväunille :)